Ryhmä on kaunista, mutta olen viihtynyt kovasti itsekseni. Omassa kolossa, omassa seurassa, omassa laumassa. Mikä lie talviuni päällä; valkoinen lumi peittää maailmaa jatkuvasti niin syvään vaippaan, ettei jaksakaan mönkiä esiin apaattisesta olotilasta. Maanantaina onkin edessä työharjoittelun aloittaminen. Uusia naamoja, uusia työkuvioita ja reipasta meininkiä. Mainosmyyntiä näin alkuun, mutta tuotannolliset kuviot tulevat mukaan heti kättelyssä. Kiire on jo nyt, vaikka tapahtuma on kesäkuun lopussa. Rakastan alaani!
Kadotin korvalappuni, mikä harmittaa suunnattomasti. Ovat olleet oiva lisä pipon alla korvia suojaamassa Turun petolliselta tuulelta, joka kylmyydellään pistää jäihin pohjoisesta ulottovuudesta saapuneen sissinkin. Katosivat työmatkalla, joten hyvällä tuurillä löytyvät vielä työpaikan takahuoneesta.
Palkka tuli ja sorruin ostoksiin, vaikka säästölinjalla ollaankin oltu. Jo alkusyksystä saakka olen haaveillut eräistä Dinskon kengistä ja useiden sovituskertojen, haaveilun ja kuolaamisen jälkeen päätin tehdä sijoituksen. Heti pääsivät jalkaanikin, kun lähdin juhlistamaan toverini 21-vuotis syntymäpäivää. Tukevat, ihanat ja tuovat mukavasti lyhyeeseen varteeni lisäpituutta. Eikä pieni rock-asenne jalkineissa ole lainkaan pahitteeksi.
Kuva täältä.
Olen myös huomannut, että osaan laittaa tukkani papiljoteille nykyisin todella hyvin. Kuukausien harjoittelu siihen tarvittiinkin ja Mummin opastushetki. Eläköön vanhempien ihmisten oppi ja tieto!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti