I love my life sometimes

Mistä on parhaat sunnuntait tehty? Kissasuudelmista, road tripeistä, Alien-möröistä, vegaanisista itsetehdyistä hampurilaisista, herkkuviinistä, parhaimmista ystävistä ja Rammsteinin musiikista.
Niistä on parhaat sunnuntait tehty.




Oli kyllä mahtava näyttely. Kumman paljon porukkaa liikkeellä sunnuntainakin! Enimmäkseen nuorta jengiä. Otimme aikamme; luimme rauhassa kaikki tekstit, tutustuimme tarjontaan ja itsekin tarkkailin läpi työt huolella, tekniikoita ihaillen. Hauskaa oli käydä pienen tauon jälkeen näyttelyssä, etenkin kun juuri nyt teen sivuhommana ja hupina tuotannollista puolta valokuvateokseen ja hoidan myös näyttelyn rakentamisen.

Tampere on kyllä sangen kiva paikka. Käyn täällä aivan liian harvoin.

Happy Spring Equinox / Ostara!

Tänään metsässä kävelyä koiranpennun kanssa (joka tosin todella iso rotjake jo) auringon paisteisessa ilmassa, kevään merkkien tarkkailua, puiden pinnan koskettelua ja herkkujen nautiskelua. Myöhemmin illalla viiniä ystävän kanssa ja tulevan kesän seikkailujen suunnittelua. Huomenna Tampereelle pariksi päiväksi -syy ensinnäkin H. R. Gigerin Alien näyttely ja toiseksi laatuaika ystäväni kanssa ja kirppistely.


Akka mantereen alainen; vanhin luonnon tyttäristä! Pane turve tunkomahan, maa väkevä vääntömähän!

Onpas vimma pistää sormet multaan. Jos ensi viikolla ostaisi säkillisen multaa ja vaihtaisi huonekasveja suurempiin ruukkuihin. Keittiöönkin olisi mukava laittaa ikkunalle muutama yrtti kasvamaan. Äitillä on useampi kimppu värikkäitä tulppaaneja kotonaan pöydillä; itse en voi pitää esillä, kun vanhempi kissa rakastaa leikkokukkia ja nuorempi varmasti loikkaa minne tahansa korkeuksiin uusien ihmeiden perään maistelemaan. Oi kevättä! Pihapuut on lintuja pullollaan! Kylläpäs kelpaa olla maalla!

Mistä saisi hyvännäköisiä silkkikasveja?

Kerran viikkoinen postaustahti.

Siis ei ole totta taaskaan! Viikko alkoi, viikko loppui. Mitä väliin mahtunut? Unta, työpaikan virkistyspäivät, peli-ilta ystäväni ja hänen poikansa kanssa, koomapäivä ja nyt kotityöpäivä. Pyykännyt ja käsitellyt kuvia parin viikon ajalta (melkein kaikki ovat kissoistani...) sekä siivonnut tietokonetta turhasta. Alkaa raukkaparka olla täynnä, kuten myös ulkoinen kovalevyni. Jehna!

Haluan kyllä opetella parempaa ajan käyttämistä, ettei käy koko ajan näin, että päivät alkavat ja yhtäkkiä viikko on vilauksessa ohi.

Mutta jotain on tarttunut kameraan viimeisten viikkojen ajaltakin:



Minä ja Siskoni Turun Alpeilla työporukan virkistyspäiviltä.


Parhaan ystäväni 30-vuotis syntymäpäiviltä.


Väripäivä. On päiviä jolloin iskee päälle vain helpot releet, on päiviä jolloin miettii tarkkaan mitä väriä haluaa yllensä ja näkee vaivaa meikkiin yms. Tämä oli niitä päiviä (mutta kuvassa naama oli ihan ties miten niin Samppa-kissa sai toimia kasvoina).


I love Tallinn! Reissumme Tallinnaan oli kyllä sangen ihana!

Tänään menen maalle Äitini koiranpentua kiusaamaan. Mukaan otan muutamat vaatteet tuunattavaksi ja ajattelin asua hetken ompelukoneen äärellä. Hameita pitää lyhentää, farkkuja paikkailla ja sen semmoista. Kunpa omistaisi itse ompelukoneen niin ei aina tarvitsisi sellaisen perässä lähteä muualle.

Loppuisipa tuo lumentulo. Haluaisin jo vaihtaa raskaat jalkineet kevyisiin tossusiin ja korkokenkien kopinaan. Asun niin hasardin mäen juurella ja reitti keskustaan on miinoitettu mustalla jäällä, joten tasapohjaiset peruskengät ovat olleet varma kulkuväline reissuillani. Olen lopulta sitä mieltä, että käytännöllisyys ennen kauneutta, etenkin jos on vaarana oma terveys.
Ehkä.
Joskus.
Myönnetään, on sitä tullut kipiteltyä koroilla paikoissa, jossa olisi ollut muut kengät fiksumpia. Olen nainen, tyhmäkin välillä. Myönnetään!

This day is Awesome!

Aurinko on paistanut jo monta päivää putkeen! Perjantaina lähtiessäni aamusella nauttimaan ystävättäreni kanssa hänen 30-vuotis syntymäpäivänsä aamiaista meitä vastaan käveli vanha rouva rollaattorinsa kanssa, joka pysäytti meidät "anteeksi, mutta mitä ihmettä! Sininen taivas!"
Kolmikymppisten juhliminen jäi itselläni sangen minimiin ainakin tanssipuolella, sillä kuumeilu ja antibiootit pistivät olotilan niin vempulaksi, että rakkaiden tyttöjeni tanssiessa minä nautin Turun kraanavettä ylihinnoitettuna tuopista sivummalla.

Mutta aurinko! Mikä hinku kiskoa kevyempiä takkeja esille! Kevätkenkiä! Tuunata pyörä! Hankkia väriä päälle! Aurinkolasit (voi kun olisikin varaa vahvuuksilla... elämäni ensimmäiset aurinkolasit olisivat poikaa tahi tyttöäkin), kynsikkäät käsiin, asfaltin tuntu tossujen pohjien läpi, kevään tuoksu yössä, mustarastaat. Perjantaina vastaan käveli myös nainen, jolla oli syli täynnä pajunkissoja!

Onpas maanista. Ensin tosi väsynyttä ja nyt menen ihan hyperinä ympäriinsä hihkuen valon voimaa.

Mutta hei, tämä päivä on virallinen day of awesomeness!


How I Met Your Mother on mahtava sarja ja Barney Stinson on vallaton mies.


So True!



Minullapas on kimppu punaisia tulppaaneja! Hahaa! Milloinkohan jäätelökioskit ilmestyvät katukuvaan? Onko liian aikaista himoita mangomelonipalloa?

Best mini vacation ever!

Pistän kunnon kuvapostauksen ihanasta Tallinnan matkasta kahden rakkaimman ystäväni kanssa myöhemmin, mutta nyt on pakko pistää vain tämä paikallisesta iltalehdestä löydetty kuva.



:D

Konsertti oli mahtava, mutta reissu oli muutenkin taianomainen ja palautti uskoni ihmisten vilpittömään hyvyyteen ja siihen, että pitää osata olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Elämä on kyllä aika ihanaa välillä!

EDIT. 17.26.

Ja lisää sen kun löytyy lehtien sivuilta...

EDIT. ... Näitä löytyy..

Elä tässä ja nyt!

Aurinko on harvinaista herkkua, josta pitää nauttia niin paljon kuin mahdollista sen näkyessä. Tänään impannut valoa kuin varjoon unohdettu ruukkukasvi. Vaikka ulkoisesti maailma on kaunis sisällä tuntunut pahalta, ilman syytä. Se on osa tätä uupumusta, joka vaivaa. Inhottava tauti!
Päällä kun roikkuu kuningatartakki ja ihanat lapikkaani lämmittävät jalkojani. Ainoat pillifarkkuni istuvat päälleni täydellisesti, hieman roikkuenkin; siitä on tasan vuosi, kun repesivät takamuksesta istuessani, koska olin niihin liian tukevassa kunnossa. Naama on meikitön ja tukka nutturan kihartamassa kunnossa, auki tuulessa. Vierestä ajaa penkkarirekka täynnä kiljuvia nuoria, niin onnellisina että sydäntä ihan kiristi! Näytin käsimerkillä, että `rock on´ ja sain heiltä kaksi karamellia. Aurinko kultaa hankien reunat ja vastaan liukastelevat ihmiset hymyilevät, kun eilen lumimyrskyssä he hukuttivat ilmeensä takkiensa huppujen suojaan. Mieleni tekee mieli itkeä, osaksi siksi, että ahdistaa ja osaksi siksi, kun en osaa nauttia tästä täydellisestä hetkestä, vaikka tajuan sen tapahtuvan minulle juuri nyt. Onneksi sentään ohitse ajava aurauskalusto saa hymyn huulille; isomman keltaisen auron perässä viipottaa pieni samanvärinen traktori. Kuin emo ja poikanen.

Rahattomuus, deadlinet, menneet murheet, sydänsurut... Kuinka pitkään sitä voi muistuttaa itseään esimerkiksi siitä, että on edellisissä suhteissa ollut aina jätetty osapuoli? Mitä sillä enää on merkitystä? Miten siitä saattaakin tässä tilassa repiä "hupia" itselleen. Tyhmää.
Tässä on Nyt.
Silloin oli silloin.

Päässä käy dialogi. Yhyy-minä vinkuu ja Prkl, vedän läpi vaikka betonimuurin-minä kommentoi.
"Kukaan ei rakasta minua."
Rakastaahan! Ja tärkeintähän on, että opit rakastamaan itse itseäsi taas. Lopulta tarvitset vain itseäsi, muiden lämpö on elämän suomaa ihanaa extraa.

"Olen ihan sikasairaanpaska ja luuseri -kaikki muut valmistuvat nopeammin, kuin sä ja tekevät sikatahdilla ja tulevat tosi koviksi tuottajiksi, tekevät uraa ja ja ja..."
Ehkä valmistuvat, mutta mikä kiire? Maailma on olemassa vielä huomennakin. Kyllä mä ehdin. Mulla on nyt henkisesti vaikeaa, syystäkin, etkä sä voi siitä tuntea ikuisesti pahaa omatuntoa tai et parane koskaan. Menetit nyt yhden mahdollisuuden väärinymmärryksen takia, mutta ehkä se myös tarkoittaa, ettei sen aika ollut. Rauhoitu. Kun olet taas itsesi herra (rouva?) pystyt mihin tahansa, muistatko? Sun luokkakamuista moni on paljon nuorempi, jatkavat muihinkin kouluihin tämän jälkeen, eikä heillä ole sun kokemusta ja tilanteentajua. Sä jo tiedät mitä haluat, etkä ole tullut alalle siksi, että tämä kuulustaa coolilta.
"Nojoo, mutta silti..."



"Kaikki on kihloissa, naimisissa ja pykäävät lapsia. Äiti oli tämän ikäisenä jo 4-vuotiaiden kaksosten vanhempi."
1980-luvulla lapset hankittiinkin hieman aikaisemmin, duh! Ja sitäpaitsi, haluaisitko juuri nyt lapsia?
"...En..."
Niin. Ja eikös sun vanhemmat eronneet kolmekymppisinä ja Äitisi löytänyt elämänsä miehen, aloittanut uuden elämän eri kaupungissa ja opiskellut uuden uran yli 30-vuotiaana? Älä vertaa itseäsi vanhempiisi, elä omaa elämääsi. Äiti on elänyt täyttä omaa elämäänsä vasta myöhällä iällä ja se on hienoa. Sitä on inspiroivaa ja kaunista katsoa. Kyllä säkin ehdit, Dooris! Ja ei sormus takaa onnellista parisuhdetta.
"No ei kyllä..."
Ja joo, takana on parisuhteita, jotka ovat satuttaneet. Olet rakastanut, mutta sua ei ole rakastettu samalla tavalla tai heidän mielestä tarpeeksi. Ja oot rakastanut, saanut vastarakkautta, mutta homma ei toiminut. Huonompi homma. Välillä luulit, että sun rakkautesi riittäisi, mutta toinen ei nähnyt ehkä samaa tulevaisuutta, vaikka muuten teillä hauskaa olikin. Hauska ei aina riitä.
"Oli mulla vaikeaa, enkä siksi ollut helppo aina. Tiesin vain, että helpottaa ja uskoin, että toinen olisi valmis uskomaan mun kanssa. Kun kuitenkin oli nähnyt mut parhaimmillani tietäen, miten kaunis ihmisenä olen."
Kaikki eivät ole sitten yhtä vahvoja tms. Tai sinisilmäisiä? Ihmissuhteet tuntuvat olevan nykyisin kulutustavaraa, kun ei suju on helppo lähteä pois tilanteesta ja jatkaa eteenpäin taistelematta, vaikka perusta suhteessa olisikin hyvä. Maailma kun on pullollaan ihmisiä, aina löytyy joku toinen ja parempi? Yritä ajatella niin, ettet tarvitse ihmistä, joka pelkää. Tarvitset ihmisen, joka uskoo sinuun, teihin ja tietää kuka olet, vaikka mitä tahansa tapahtuisi. Sulla on aivaimet tähän kaikkeen.
Ja ennen kaikkea, sun pitää uskoa itse itseesi. Älä heijasta muiden tunteita, vaikka ne ovatkin jääneet pinnallesi. Sulata ne pois itserakkauden lämmöllä.



"Olin niin hyvä raha-asioitteni kanssa, mutta sitten mokasin ne niin, etten saa kierrettä loppumaan."
Totta, se onkin inhottava asia, joka kiusaa koko ajan. Mutta sun pitää vain uskoa, että kyllä asiat selkenee ja pitää prioriteetit. Ei turhia ostoksia, teet niin paljon töitä kun kunto kestää.
"Hävettää... Olen menettänyt parin ihmisen luottamuksenkin. Ahdistaa niin..."
Tiedän, mutta et ole ainoa. Sä tiedät missä mokasit ja ikävää, että se kummittelee koko ajan kintereille. Katsot vain, ettei toistu. Opi virheistäsi! Luottamus palaa, kun näyttää, että on sen arvoinen. Kaikki me mokataan joskus. That´s life, girl!
"Mutku..."
Lakkaa nyt vinkumasta. Ei tuota kuuntele Erkkikään!
"Mä olen niin ruma ja läski!"
No et tasan ole! Ok, sun lääkäri käski sut tarkkailla painoasi siksi, että indexissä olet ylipainoinen, mutta kerrohan mistä kohtaa? Sulla näkyy kylkiluut! Neljä kiloa pienempänä olisit normaalipainoinen, mutta samalla olisit yhtä pieni luinen otus, kun lapsena, jolloin jokainen yritti syöttää sut henkihieveriin peloissaan, että kuihdut näkymättömiin. Voithan ottaa sahan kauniiseen käteen, leikata ulottuvuustakamuksesi hemmettiin niin varmasti katoaa kiloja. Ja joo, sun silmät kattoo kieroon. Tiedät itse, että olisit voinut nuorempana mennä kosmeettiseen leikkaukseen suoristaaksesi sen, mutta sun silmälihasten heikon kunnon takia katse olisi saattanut palata silti harittamaan kahta kauheammin. Olet Savosta, eli kiero ihminen. Anna sen näkyä!
"....."

Ja muista, kun maailma ketuttaa, ulos meneminen pelottaa ja naama on norsun sukupuolielimellä:


There is still HAPPY YOU inside somewhere! (pic taken by myself Spring 2008)

Huh, I had a little dialoge with myself today afternoon, again. Italicized phrase are my inner buhuu-voice whining and other text is my Roaar I have wit to do everything I want-voice reminding me that thinking only negative thoughts and remembering only my failures won´t take me anywhere.

The Playgirls guide to Radical Self-Love.

Friends see you when you are invisible.

Ystäville pitäisi sanoa joka päivä miten tärkeitä he ovat. Jos ei sanoin, niin teoin.

To-morrow is Saint Valentine's day
All in the morning betime,
And I a maid at your window,
To be your Valentine.

Then up he rose, and donn'd his clothes,
And dupp'd the chamber-door
Let in the maid, that out a maid
Never departed more.
-----------------------------------------------
(On huominen Pyhä Valentin
ja aamull' aikaiseen
oon neito alla ikkunas,
sua pyydän sulhoksein.

Niin poika nousi, pukeutui
ja oven avasi, hän sisään
päästi impyen, jok' lähteissään
ei enää impi ollutkaan.)
- Orphelia - Hamlet.

*Tihihihihihi*



I love you, posse!

Radical self-love! LUV!

Lähes koko aikuisikäni minulla on ollut hyvä itsetunto. Sanoisinpa jopa, että todella hyvä ajottain. Ainoastaan identtisen kaksoissiskoni seurassa saatoin musertua surkutteluun, sillä hän tietenkin aina oli kauniimpi, fiksumpi, tyylikkäämpi jne. Kuitenkin huomasin ajan kanssa, että hänen tunteensa olivat myös samanlaiset ja yhdessä olimme yksi kaunis pakkaus. Taitaa olla identtisten kaksosten vaiva tämä, tai kaikkien sisarusten kenties. Minulla ei ollut vaikeuksia astua huoneeseen, ottaa työtehtävää vastaan, herättää luottamusta tai uskoa, että pystyn asioihin, mihin ryhdyin. Pystyinkin ja tein asiat hyvin. Pidin lupaukset, katsoin vastaantulijaa hymyillen silmiin, enkä hävennyt hetkeäkään sitä mitä olen. Kuitenkin elämä ei aina suju suloisesti (tosin ei aikaisemminkaan, mutta ei vain saanut putoamaan niin kovaa) ja monen hassun pikku kierteen jälkeen lumipalloefektinä tipahdin aika lujaa pohjalle. Sanotaan sitten, että masennuin, kun termi on niin muodikas, mutta itse mieluummin tykkään käyttää termiä uupumus. Menetin myös uskon itseeni ja viime vuoden aikana itserakkauskin säröili niin, että kuului varmasti myös muiden korviin asti. Lupasin vuoden vaihteessa nousevani tästä paskasta ylös, kiillottavani kuoreni jälleen ja yrittää siloittaa hellästi sisällä rypevät solmut. Jostain se on aloitettava. Itse siihen vain pystyn, lääkkeet yms ovat vain apuväline. Ihmeparannusta ei tule.

Olen nähnyt masennusta, todella syvää sellaista lähipiirissäni ennenkin, enkä uskonut, että se osuisi kohdalleni, sillä olen aina pystynyt potkimaan sen tunteen pois ajatellen pilke silmäkulmassa, että leuka pystyyn ja hammasta purren kohti uusia pettymyksiä. Pääsin aina noin sanotusti omin avuin jaloilleni, en pyytänyt apua. Perheessämme kun on ollut paljon vaikeuksia, mutta olemme päässeet niistä yli huumorin avulla. Se, että edes myönsin tarvitsevani apua ja olevani todella huonossa kunnossa, asiaa tässä tarkemmin erittelemättä, oli monen viikon päänsisäisen kamppailun tulos.

Gala Darling käynnistikin sopivasti blogissaan teemakuukauden, jonka avulla parannetaan itsetuntoa. Ethän voi edes rakastaa muita kunnolla, ennen kun todella rakastat itseäsi! Päätin osallistua mukaan, sillä idea on hyvä ja Gala kannustaessaan varsin lumoava!


"--first homework assignments, hear about starting your very own RADICAL SELF LOVE BIBLE & find yourself a totem!" Adorable!


Toteemini! Sain tämän sydänriipuksen 5-vuotiaana lahjaksi. Taitaa olla ensimmäinen koru, jonka ikinä omistin (krääsää ei lasketa). Se roikkuu nyt osana käsirengastani. I got this pendant as a gift when I was 5y old. It my oldest piece of jewerly. Now it´s part of my bracelet.


RSL "raamattuni". Sain tämän käsin tehdyn kirjan lahjaksi muutama vuosi sitten ystävättäreltäni. Hän teki sen kurssilla, enkä koskaan osannut ottaa sitä perinteiseksi päiväkirjaksi. Tähän toimeen kirja sopii täydellisesti! I got this selfmade book also as a gift couple years ago and didn´t know for what to use it. I already had a diary at that moment and after it didn´t just suite for that purpose. But for this task it´s perfect!

Since I was a on my early twenties I have had a very good self-esteem and I have loved myself, big time! But not all life´s are perfect -I had a snowball effect with lot of bad things and suddenly I noticed that I´m not myself anymore, not even in a very good condition mentally. I was just sad and very low, could not do really anything and even that I have gone through difficult times before this I could not raise myself up alone anymore. I was in it deep! It took me many weeks to say it aload but when I did it has been a bit easier. Now I just need to get on my feet again. My new years promise was learn to love myself again so Gala Darling´s theme for February was awesome and came out just in a right time! It´s time for Radical self-love here!

Happy Oola approves!

Haha, oooold mobilepic.

I don´t feel like monday.

Pian on satanut lähes viikon ajan lunta, päivittäin.
Öisin hankien päällä on kristallimatto. En halua edes ajatella niitä tulevia päiviä, kuin kaikki tuo sulaa ja tilalle tulee harmaus. Joskus sen jälkeen maasta punkeaa kaikki ne värit, mutta ennen sitä on pitkään vain märkää, himmeää ja tasaista. Nyt kaikki on vielä levollisen valkeaa.

Nuhaflunssa päällä. Minulla on onneksi mustamarjamehua litra kotona; niin hyvää, että piti ihan ääneen kiljahtaen kommentoida, että maukasta kerrassaan! Ei kipeänä oleminen nyt niin paha asia ole, jos vain ei olisi maanantai ja päivä, jolloin työharjoittelun piti alkaa, mutta minkäs teet kun kuumeisena kotosalla.

Sukkahousuista puheenollen...

...Nämä ovat todella päheitä!

Harmikseni vain en tiedä mistä kuvissa esiintyviä sukkiksia saisi hankittua itselleen. Liekö oikeasti olemassakaan, kuten yksisarviset ja maailmanrauha.

Ihanaa, kun on lumivalkoista ja viileää, mutta alkaa tämä jatkuva palelu ottamaan voimille. Ulos lähden aina kerrospukeutuneena, toppautuneena heppuna ja sisälle takaisin päästyäni vaihdan kotivaatteisiin, jotka koostuvat useammasta kerroksesta lämmintä, kuten villasukkaa, hupparia ja flanellihousuja. Sohvalla istuessani ylläni on aina paksu wanha tikkipeitto, joka on ihanan raskas ja lämmin. Nukkumaan mennessäni nappaan kissan kainaloon, että varmasti on peiton alla lämmintä, jos vieressä ei nuku ihmispatteria. Asunnossani on kyllä ihan suojaisaa, mutta vanhat talot hengittävät niin, että ei tänne pääse kuumuudessa tukahtumaan.

Olen aikaisemminkin voivotellut sitä, miten kaipaisin kunnon citykumppareita. Ostin joitain vuosia sitten Espiritin kumpparit, joiden pohjan pito on käytössä todettu olemattomaksi ja muutenkin saappaat vallan epämukavat. Lyhyenä naisena korot olisivat myös aina plussaa. Löysin netistä aivan ihanat saappaat, jotka malliltaan näyttävät paljon vanhoilta Nokian korkokumppareilta, mutta väri on harmaata maukkaampi!


Nam! @Kate Spade. Lisää ihania kumppareita löytyy täältä (varoituksen sana, siellä oikeasti on kauniita sadekenkiä!)! Sain joululahjaksi aikaisemmin syksyllä ihkuttamani sydämenmuotoisen pinkin sateenvarjon, aijai miten nuo sopisivatkaan sen kanssa!

Best of 2009 part 2.

1. Dream come true. I´ve always wanted a globe with light. Now I have one from year 1976. Some countries are with different names etc. It´s fab!
2.-7. Christmas. I visited my Father who lives up north. It was cold as hell but we managed to have some nice time outside, no matter what! Key to survival is dressing up with many layers.
8. Pre-holidays party.
9.. May was time of Eurovision song contest. We always watch it, playing drinking game at same time!
10-11. Year 2009 was year of concerts. I also saw one of my fav metal bands, Killwitch Engage, live at last!
12. White, early winter.
13. Star Gazing with my girls. Perseid Meteor shower was a blast!
14-15. Trip to Sweden. I love long breakfast during early ferry trips! I had few nice, lazy summer days while visiting my friend at southern Sweden.
16-18. Autumn colors rules o.k!
19-20. Movie making magic! I was working as a production manager in one short film project. Fun, but exhausting!