New dress.

Älä osta mitään - päivä meni ohitseni niin, että suhahti, enkä ostanut mitään. En laske lukuun makkaraperunoita, jota ostin kaksi annosta jälkeen puolen yön, tuntien ollessa jo reilusti teemapäivän puolella. Olin nälkäinen ja pienessä sievässä, joten annos rasvaista ruokaa kävi paremmin kuin hyvin. Nautin sen seuralaiseni kanssa kirjaston portailla istuen, hiljaista kaupunkia ihaillen.

Olin katsomassa erästä suosikkiorkesteriani Amorphista Klubilla. Keikka oli oikein hyvä, soittivat enemmän vanhaa materiaalia, mikä oli mukavasti tervetullutta. Väkeä oli tupa täynnä, mutta silti eturivissä ei ollut tukalaa. Keikan jälkeen lähdin tapaamaan Siskoani olohuoneeseemme ja myöhemmin piipahdin vielä työpaikassani, jossa töissä olevien tovereiden kanssa juttelimme maanantain pikkujoulun saldosta.


Olin keikalla varmaan ainoa, jolla oli päällään väriä. (naama sensuroitu, koska ilmeeni oli aika hurja) Mekko - 2ndhand (50-luvulta), alla tyllimekko, villatakki - h&m lastenosasto, kengät - 2ndhand.
Laitoin tukankin niin nätisti, mutta kostea ilma suoristi sen ennen kun ehdin edes etkopaikkaan. Millä ilveellä saisi tukan pysymään kiharalla? Lakkapurkki per kampaus? Hiuslaatuni taitaa olla vain niin kevyttä, että kampaus ei vastapestyissä kutreissa pysy millään. Vasta päivän vanhoissa pysyy niin, ettei saa millään kammattua enää suoraksi.

Place for my ear rings.

Tarvitaan vain antiikkinen käsintehty puukehys (4 euroa osto -ja ja myyntiliike Divarin Helmi, Turussa Brahenkadulla puutorin vieressä sisäpihalla. Suosittelen, myyjätär aivan ihana persoona!), nastoja ja rautalankaa. Sitten tarvitaan lempisarja pyörimään koneelta, kaveri viereen juttelemaan ja kissa pyrkimään syliin. Samalla sijoittele taustalle nastat sopiviin väleihin ja aloita pingoittamaan rautalankaa tiukasti niiden väliin, maun mukaan. Kiedo rautalanka viimeisen nastan ympärille tiukasti ja tadaa, valmis! Ripusta korvikset kehykseen ja ihaile työsi tulosta! Max. 10 min meni.

Tarkoitus on vielä kiinnittää taakse satiininauha, jolla saan roikkumaan seinälle. Ehkä myös näytän kuultavaa maalia ja hion näkyviin rustiikkisesti tumman pinnan. Saa nähdä. Toimii myös noin.

I made this place for ear rings in only few minutes. Frame is from antique store, only couple of euros. I will put some nice ribbon behind it so I can put it on the wall and maybe I´ll show it some light paint also. We´ll see.

Fur-purrrrr.

Menin tänään sadetta pakoon vakkarikirppiselleni, tarkoitus oli pyörähtää vain hetken, mutta sainkin hukattua paikkaan reippaan tunnin. Olisin löytänyt vaikka mitä jälleen, jos hinnat eivät olisi olleet niin tajuttoman korkeita. Sitten kun olin löytämässä jotain todella hyvää ja innostunut myyjän hyvästä hinnoittelusta, olikin kaikki tuotteet liian isoja. Jopa ns. kuningatartakki tuli vastaan, mutta sovituskoppi näytti karvaan totuuden liian pitkistä hihoista ja selkäkappaleesta. Suklaanruskea kellohelmainen hyvää villakangasta oleva turkiskauluksinen talvipomppa sai jäädä rekkiin odottamaan sopivampaa noutajaansa. Ilahtuneenä löysin silti pari huokeaa kirjaa (aivan kun niitä ei olisi jo tarpeeksi, sanoisi Äitini), mutta todellinen lottopotti iski vasta juuri kun olin lähdössä.
Olen jo jonkin aikaa haaveillut turkistakista; mieluummin oikeasta, kuin muovisesta tekoturkista. Tästä saa olla montaa mieltä, mutta itse muinaistekniikkaa ja vanhoja käsityötekniikoita opiskelleena sekä taitavana arvostan hengittävää turkista yli tukalan muovisen kankaan. Henkkamaukassa olen kyllä sovittanut tekoturkista tarkoituksenani satsata sellaiseen, mutta tänään huomasin, että kirpparilla oli paljonkin turkistakkeja tarjolla, kankaan laadusta päätellen tosin synteettista materiaalia. Juuri ennen lähtöäni yksi turkki osui silmiini ja vein sen koppiin soviteltavaksi. Istui oikein hyvin; vanha tyylinen lyhyt malli, juuri hieman pepun päälle istuva, astetta lyhyemmillä hihoilla varustettu. Kunto moitteeton. Tarkistin materiaalin, kokeilin nahkaa ja karvaa; aidolta vaikutti. Hintakaan ei täysin hyväkuntoisesta tavarasta päätä huimannut, sillä lappua koristi 7e. Kassan kautta kotiin, jossa heti heitin tuotemerkin nimen googleen, joka paljasti takin olevan aitoa turkista. Firma kun on Saksalainen turkisfirma. Tarkempi tunnustelu sai vakuuttuneeksi muutenkin, että kangas koottu paloista, eikä yhtenäinen tasainen kangaspläntti.


LUV! Huono kännykkäräpsy todisteena.

Kun vielä saisi selville mitä otusta tuo on. Nettiä selatessani ja Äidin kanssa jutustellessani päädyimme minkkiin tai kaniiniin. Ensimmäinen vaikuttaa varmemmalta. Täytyypä käydä turkisliikkeessä näyttämässä ja kyselemässä hieman hoito-ohjeita.

Olen kyllä tästä löydöstäni vallan ilahtunut ja onnessani. Kestää vielä Äidiltä tyttärelle; ei todellakaan mikään yhden sesongin pikakäyttövaate tai muotioikku. Joka päiväiseen käyttöön ei kyllä pääse, sillä takki on kovin kuuma ja ehkä asteen liian glamour-ish.

Kirppismummoilua

Kävin tänään pyörähtämässä taas pienen tauon jälkeen kirpputorilla; läheisessä kirppicenterissä. Samaan aikaan on kutkuttavaa selata loosheja läpi, tehdä löytöjä ja kuitenkin samaan aikaan raivostuttaa, ärsyttää ja ketuttaa ylihinnoittelu, paskaiset rätit ja turhuus, mitä hyllyillä tulvii. Likaisia vaatteita, oikeasti?! Kuka sellaisia muka ostaa? Pari todella ihastuttavaa löytyöä jäi hyllyyn vain siksi, koska en todellakaan ollut valmis maksamaan tavarasta sellaista ylihintaa, mitä vintage-lätkä hinnan edellä mukamas tuotteeseen toi. Tästähän on useissa blogeissa vaahdottukin aikaisemmin, mutta vaahtoanpa nyt omakohtaisesti. Voi niitä aikoja joskus viime vuosituhannella, kun sai markoilla jotain jännää, hinnoittelu oli järkevää ja vaatteetkin siistimpiä. Ehkä aika kultaa muistot...

En oikeastaan ollut etsimässä nytkään mitään; ehkä kuuluisaa tulevaa kuningatartakkiani kenties. Pari hyvää yksilöä tapasinkin; toisesta uupui hintalappu ja toinen oli liian kallis. Yksi tekoturkis, pari pätevää nahkalaukkua ja yksi likainen patalappu jäivät hyllyyn reippaan ylihinnoittelun takia. Wanha on ehkä kestävää, mutta laukku, jonka sisälle on edellinen omistaja kemuttelun jälkeen oksentanut ja kuluttanut jokaisen vuorenkin rikki reippaasti, ei ole varmastikaan yli kympin arvoinen komistus? Tiedän, että itse saisin esineestä paljon siistimmän käsittelyssäni, mutta sekin työ on jo maksetun hinnan ylittävä este.

Mukaan tarttui kuitenkin vanhoja valokuvakehyksiä, joita olen haalinut jo jonkin aikaa muualtakin talteen.

Kolme alinta on uusia, päällä on edellisiä löytöjä.

Wanha, aitoa nahkaa oleva laukku.

Tilava ja kivan värinen.

Ilahduttavin löytö oli kyllä viime metreillä tuurilla kasasta revityt farkkuhaalarit!

Oikeaa kokoa, aivan pränikät! H&M Devidedin, en tiedä miltä vuodelta. Olen etsinyt sopivia farkkuhaalareita, kesällä mukavat päällä ja toimivat hommissa, jolloin taskut täyttyvät tavarasta, mutta kädet pitää pysyä vapaina. Lahkeet vaativat tietenkin hieman kääntämistä ja olkaremmit ovat aivan tiukimmillaan, mutta parilla eurolla fanfaarin arvoinen löytö, itselleni ainakin.

Kuljin tänään muutenkin aika epäesteettisissä romppeissa. Ylisuuressa mustassa villakangastakissani, miesten lökäcollegehousuissa, jättipipo päässä hiuksia peittämässä, näytin lähemmäs deekumummolta, kuin nuorelta somaiselta opiskelijaneidolta. Jalassa onneksi oli lilat all starssit tuomassa edes jotain särmää. Viedessäni roskia huomioni kiinnittyi ylitse pursuavaan metalliroskikseen. Samaan aikaan paikalla osunut Mummeli tekikin tuhlaavaisuutta päivitellen kanssani hienoja löytöjä:

Harmi, että pienempi kakkuvuoka sujahti Mummelin rollaattorin edessä keikkuvaan koristeelliseen pajukoriin.

Itse en omistanut noin suurta vuokaa saatika tuollaista, jolla muotoilla vaikka jälkiruokajäähdyke. Odotankin, että pääsen leipomaan, uudessa keittiössäni tietenkin!