Some inspirational pictures for weekend...

All pics are found from Nibs.


Suloinen, unenomainen pieni asunto Pariisissa, Decor8sta bongattu.
Lisää kuvia asunnosta itse omistajan blogista!

Musta viikonloppu tiedossa, vaatteellisestikin. Huomenna on itselleni hyvin läheisen ihmisen tärkeimmän perheenjäsenen hautajaiset, klassisset ja kristilliset. En omista paljoakaa mustia vaatteita, enkä pidä kokotummasta itseni päällä. Onnistuin kuitenkin keksimään toimivan kokonaisuuden, jossa on pientä väriäkin mukana, hillitysti tosin. Kun on kerta hankittu herrallekin uusi, komea istuva puku, pitää sitä kuoppajaisten jälkeen mennä istahtamaan parille coctailillekin. Surustakin pitää löytää pieniä iloja, edes väkisin.

Harmaavarpusia ja karpalonpunaista nro 2.

Edellisessä postauksessani ihkuttama Build By Wendyn harmaan ja punaisen yhdistelmä inspiroi minua edellispäivänä pukeutumaan myös samaiseen yhdistelmään. Pakko oli laittaa jotain kivaa ylle, kun lähti töihin ja ihmisten ilmoille, eikä ulkona sää ollut kovinkaan piristävä! Itse kun en omista oikein mitään harmaata, käytin vielä Siskolta lainassa olevaa Asoksen tunikamekkoa.
Toimiston peili toimii kyllä hyvin aina, kun haluaa kokokuvaa.


Pipo, neuletakki, punaiset sukkahousut - H&M (tosin neule 2ndhand), saappaat - Click! Äitini osasi ihastuttavasti kehua, että näytin tontulta värityksessäni. Epäonnistuminen kenties, mutta itse viihdyin kyllä vaatteissani.


Tässä tärähtäneessä otoksessa näkyy käyttämäni villakangastakki. Äiti osti sen minulle kasilla kirpparilta, kun vinguin mustaa villakangastakkia. Pukutakki, hienoa tuhtia villaa ja A-mallinen pitkä naisten takki, joka lyhennettiin. Tietenkin, minua kiusattiin takin takia ja lopetin sen käytön yhden talven jälkeen palaten käyttämään nuhaista, päälle hapertuvaa puuvillatakkia, jonka alle tungin vain kerroksittain villaa kylminä päivinä. Eipä kiusattu enää ainakaan mukamas liian ison teltan takia.
Löysin takin Äitin vaatehuoneesta vuosi sitten ja ihastuin uudestaan! Oikeastaan rakastuin uudestaan, näin aivan uusin silmin. Hyvä, ettei ikinä heitetty pois ja Äiti piti päänsä, että näyttää päälläni hyvältä, vaikka en teininä häntä uskonutkaan. Kuitenkin toiveissa on löytää myös se paremmin istuva takki.

Harmaavarpusia ja karpalonpunaista.

En koskaan ole ollut kovinkaan harmaan perään. Siskoni taas on siitä kummallinen otus, että hänen päällään harmaa hohkaa hopeisena ja hiilenharmaa näyttää särmältä. Kateudenpisto sydämessäni ja hieman uteliaanakin olen itse alkanut lisätä harmaita vaatteita karderoobiini; omistan useammankin harmaan villatakin, nekin yleensä Siskoni vanhoja. Myös pari harmaahkoa tunikaa on löytynyt mukaan, mutta unelmissa olisi neuletunika tahi yksinkertainen rento mekko hiilenharmaana. Musta kun usein on liian hyökkäävä ja hallitseva, mutta harmaa toimii pehmeästi. Täysin aliarvostettu väri, sanon minä!

Uffin kahden euron päiviltä nappasin loistolöydön mukaani. Harmaa pikkutakki, joka vieläpä aitoa villaa ja loistavassa kunnossa. Vuoren tarkastettuani en edes nähnyt käytön jälkiä; täydellinen ja mukavasti hieman epäistuva. Inspiraationa toimi Rannan postaus, vaikkakin samankaltaista takkia olen metsästänyt jo jonkin aikaa.


Tönkköpose. Hihat rennosti kertaalleen kääntästyinä. Jalassa ihanat vintage nahkasaappaat, jotka jäivät minulle parhaan ystäväni Isöäitin kuolinpesästä. Ilo on pieni jalka, joskus.

Jossain blogissa törmäsin näihin kuviin ja vallan harmistuin siitä, kun punaiset sukkahousut näyttävät tönkkösäärissäni typeriltä. Ollappa edes 10cm pidempi ja ruumiinrakenteelta solakampi kilometrisääri. Ehkä en ole vain tarpeeksi rohkea.

Build by Wendy.
Ihastuttavan huolettomasti harmaata ja punaisia yksityiskohtia yhdessä!

Taidan kyllä tänään pukea tummanharmaat paksut sukkahousut ja punaiset kengät jalkaani, sillä Turkuun asti talvi ei ole vielä ehtinyt ja kaduilla kulkee huolettomasti pikkukengilläkin.

Tämä mekko mulle heti nyt!

Dress by Isaac Mizrahi. Bongattu täältä.

Ihana, ihana, ihana! Oranssina, vihreänä... Vaikka mustanakin! En löytänyt parempaa kuvaa, mutta onneksi minulla on mielikuvitukseni! Sillä saan kyllä piirrettyä mieleni kuvataululle loput kuvan mekosta. Kiesus, nyt ompelijaystävä tänne ja kaavoittamaan!

I truly adore this dress!

I Heart Zooey Deschanel

Zooey on kyllä tällä hetkellä joka paikassa. Media ja kansa ihkuttaa tätä luonnonlasta, jolla on enkelinkauniit kasvot, kaunis lauluääni ja uniikki, oma tyyli. Myönnän silti, että itsekin lukeudun fanityttöihin. Enkä pelkästään Zooeyn, vaan pidän kovasti myös hänen siskostaan, Emilysta, joka näyttelee suosikkisarjassani Bonesissa päähenkilöä. Fiksut naiset osuu ja uppoaa aina.


Luvluv! <3

Näinpä itsekin kovasti odottamani 500 Days of Summer, enkä joutunut pettymään. Elokuva tuntui kovin tutulta, samoin päähenkilön Summerin asenne rakkauteen ja elämään yleensä. Mukava, moderni rakkaustarina, joka kuvattu itseäni miellyttävällä tavalla. Kliseinen osaksi, tietenkin, mutta niinhän rakkaustarinat ovatkin yleensä! Rakkaus on kliseinen asia, folks!



Elokuvan miespääosa Joseph Gordon-Levitt oli nannaa silmille, vaikkakin hieman liian kaunis poika makuuni. Hahmon tyyli kuitenkin osui ja upposi, samoin persoona. Varmaan jos olisin mies pukeutuisin aika samalla tavalla. Naperona Josephia saikin ihailla 3rd rock from the Sun sarjasta, jota itsekin seurasin viikottain.




Kuvat The Many Faces of Zooey Deschanel.

Kirppismummoilua

Kävin tänään pyörähtämässä taas pienen tauon jälkeen kirpputorilla; läheisessä kirppicenterissä. Samaan aikaan on kutkuttavaa selata loosheja läpi, tehdä löytöjä ja kuitenkin samaan aikaan raivostuttaa, ärsyttää ja ketuttaa ylihinnoittelu, paskaiset rätit ja turhuus, mitä hyllyillä tulvii. Likaisia vaatteita, oikeasti?! Kuka sellaisia muka ostaa? Pari todella ihastuttavaa löytyöä jäi hyllyyn vain siksi, koska en todellakaan ollut valmis maksamaan tavarasta sellaista ylihintaa, mitä vintage-lätkä hinnan edellä mukamas tuotteeseen toi. Tästähän on useissa blogeissa vaahdottukin aikaisemmin, mutta vaahtoanpa nyt omakohtaisesti. Voi niitä aikoja joskus viime vuosituhannella, kun sai markoilla jotain jännää, hinnoittelu oli järkevää ja vaatteetkin siistimpiä. Ehkä aika kultaa muistot...

En oikeastaan ollut etsimässä nytkään mitään; ehkä kuuluisaa tulevaa kuningatartakkiani kenties. Pari hyvää yksilöä tapasinkin; toisesta uupui hintalappu ja toinen oli liian kallis. Yksi tekoturkis, pari pätevää nahkalaukkua ja yksi likainen patalappu jäivät hyllyyn reippaan ylihinnoittelun takia. Wanha on ehkä kestävää, mutta laukku, jonka sisälle on edellinen omistaja kemuttelun jälkeen oksentanut ja kuluttanut jokaisen vuorenkin rikki reippaasti, ei ole varmastikaan yli kympin arvoinen komistus? Tiedän, että itse saisin esineestä paljon siistimmän käsittelyssäni, mutta sekin työ on jo maksetun hinnan ylittävä este.

Mukaan tarttui kuitenkin vanhoja valokuvakehyksiä, joita olen haalinut jo jonkin aikaa muualtakin talteen.

Kolme alinta on uusia, päällä on edellisiä löytöjä.

Wanha, aitoa nahkaa oleva laukku.

Tilava ja kivan värinen.

Ilahduttavin löytö oli kyllä viime metreillä tuurilla kasasta revityt farkkuhaalarit!

Oikeaa kokoa, aivan pränikät! H&M Devidedin, en tiedä miltä vuodelta. Olen etsinyt sopivia farkkuhaalareita, kesällä mukavat päällä ja toimivat hommissa, jolloin taskut täyttyvät tavarasta, mutta kädet pitää pysyä vapaina. Lahkeet vaativat tietenkin hieman kääntämistä ja olkaremmit ovat aivan tiukimmillaan, mutta parilla eurolla fanfaarin arvoinen löytö, itselleni ainakin.

Kuljin tänään muutenkin aika epäesteettisissä romppeissa. Ylisuuressa mustassa villakangastakissani, miesten lökäcollegehousuissa, jättipipo päässä hiuksia peittämässä, näytin lähemmäs deekumummolta, kuin nuorelta somaiselta opiskelijaneidolta. Jalassa onneksi oli lilat all starssit tuomassa edes jotain särmää. Viedessäni roskia huomioni kiinnittyi ylitse pursuavaan metalliroskikseen. Samaan aikaan paikalla osunut Mummeli tekikin tuhlaavaisuutta päivitellen kanssani hienoja löytöjä:

Harmi, että pienempi kakkuvuoka sujahti Mummelin rollaattorin edessä keikkuvaan koristeelliseen pajukoriin.

Itse en omistanut noin suurta vuokaa saatika tuollaista, jolla muotoilla vaikka jälkiruokajäähdyke. Odotankin, että pääsen leipomaan, uudessa keittiössäni tietenkin!

Remember ladies!

Kuvaherutus

Googlen kuvahaku toi vähän osviittaa tulevasta lattiasta.











Oih <3 Gotta love it!

Super Green!

Olen niin rakastunut tulevaan kotikolooni. Kävin siellä perjantaina piipahtamassa uudestaan; vuokraisäntä oli pistänyt jo vallan tuulemaan paikalla saaden jo kaksi pohjamaalikerrosta aikaan koko huushollissa. Ennen asunnolle saapumista kävin vielä maalikaupasta hakemassa hieman sävylastuja. Pyrin ottamaan herkkiä, neutraaleja sävyjä, mutta vuokraisäntä lopulta sanoi, että annas nyt vähän polkasta, joten lopulta päädyin kauniin heleänvihreään sävyyn, jota olikin yhdessä asunnossani aikoja sitten seinällä. Sävy oli auringossa kuin sitruunankeltainen, joten sangen maukaskin. Kokeilemme sitä ensin yhdelle seinälle, sitten vasta muualle huoneeseen.




My super green is apple green!

Vasta kun palasin kohti kotia innostuneena seinäni tulevasta sävystä muistin, että sohvanikin on hallitsevan vihreä, onneksi tosin monella eri vihreän sävyllä. Myös nojatuolini on vanhaa, vihreää plyyssikangasta. Vihreä plyyssimattoni saa kyllä jäädä rullalle varastoon, sillä se on ollut kodeissani jo vuosikausien ajan näyttäen aika nuutuneelta. Uudessa asunnossa kun on wanhat lautalattiat, jotka sietääkin näkyä. Onneksi muut esineeni ja huonekaluni ovat värikkäitä, ettei asunto vallan viherry.

Maali kyllä tekee ihmeitä. Keittiökin on kuin eri huone, kaapinovetkaan eivät kaikessa koivuisuudessaan vaikuta niin pahoilta enää, kun seinillä on tuore vaalea sävy. Ihastuttavaa oli myös se, että vuokraisäntäni komppasi minua keittiön lattiamateriaalin valinnassa. Ilmaisin hänelle kainosti aina haaveilleeni shakkiruutulattiasta ja hän sanoi, että sitten menemme hakemaan sellaisen. Tietenkin olin etukäteen jo varmistanut, että sellaista muovimattoa on saatavilla! Tarkettilta löytyy! Eikä tarvitse kaukaa etsiä, kun löysin sitä jo yhdestä liikkeestä.




Keittiöön on vaihdettu jo uusi liesituuletinkin, mikä kohentaa huoneen ulkonäköä huomattavasti. Haluaisin jo pian päästä muuttamaan; pakkaillut jo hieman pikkusälää talteen ja muutenkin tarkastellut asuntoani sillä silmällä, että mitä menee varastoon, mikä kiertoon ja mikä suoraan roskiin. Muutto on aina vaihe, jossa osa vanhaa elämää joutaa romukoppaan ja uusi alku starttaa.

Merkkipäivää ja uutta kotia

Sain eilen parhaimman synttärilahjani ikinä (vaikkakin virallinen päivä on tänään): löysin itselleni uuden asunnon! Juurikin se wanhassa talossa oleva yksiö, jonka Isäpuoleni työkaveri omistaa. Paikka menee pintaremonttiin, mikä hyvä -seinät ovat väriltään hirveät ja asunnossa on tupakoitu sisällä, joten pintaremontti hävittää nokisen katkun ja raikastaa yleisilmettä. Pohja on hyvä, ratkaisut käteviä. Paljon kaappitilaa noin pieneksi asunnoksi ja keittiö kunnon huone astianpesukoneella ja jääkaappipakastimella. Voiko keittiöihminen muuta toivoakaan? Parveketta ei tietenkään ole, eikä henkeäsalpaavaa näköalaa, kuten täällä, mutta pieniä miinuksia verrattaen siihen, että pääsen lähemmäksi keskustaa, saan silti tilaa ja mukavan kodin edullisemmin, kun luulinkaan. Päähuoneessa ja eteisessä on näkyvissä alkuperäinen lautalattia, ikkunalaudat ovat syvät ja parvi tukeva, kodikas. Pidän, kovasti.

Eilen selailin Indiskan nettisivuja siinä toivossa, että löytäisin kuvia liikkeessä myytävistä ovenkahvoista. Asunnossani on runsaasti kaappeja, joiden kahvat rumia puunuppeja. Tarkoitus vaihtaa jokainen niistä kauniimpaan versioon. Löysin sivuilta kuitenkin jotain muutakin, joka vangitsi katseeni.



Sangen ihania mekkoja. Molemmat Indiskasta. Täytyypä kurkata tänään keskustassa käydessäni, löytyykö kumpaakaan liikkeestä. Tuurillani tosin ne parit S koon versiot ovat jo kadonneet parempiin kaappeihin.

Odotan kovin innolla jo uuteen kotiin pääsyä. Uusi vaihe elämässä. Tässä asunnossakin on ollut onnea, ihania muistoja ja kauniita päiviä, mutta myös paljon surua, yksinäisyyttä ja ahdistavia päiviä. Mukava päästä uusiin huoneisiin, tiloihin ja lattialaudan natinaan.