Harmaavarpusia ja karpalonpunaista.

En koskaan ole ollut kovinkaan harmaan perään. Siskoni taas on siitä kummallinen otus, että hänen päällään harmaa hohkaa hopeisena ja hiilenharmaa näyttää särmältä. Kateudenpisto sydämessäni ja hieman uteliaanakin olen itse alkanut lisätä harmaita vaatteita karderoobiini; omistan useammankin harmaan villatakin, nekin yleensä Siskoni vanhoja. Myös pari harmaahkoa tunikaa on löytynyt mukaan, mutta unelmissa olisi neuletunika tahi yksinkertainen rento mekko hiilenharmaana. Musta kun usein on liian hyökkäävä ja hallitseva, mutta harmaa toimii pehmeästi. Täysin aliarvostettu väri, sanon minä!

Uffin kahden euron päiviltä nappasin loistolöydön mukaani. Harmaa pikkutakki, joka vieläpä aitoa villaa ja loistavassa kunnossa. Vuoren tarkastettuani en edes nähnyt käytön jälkiä; täydellinen ja mukavasti hieman epäistuva. Inspiraationa toimi Rannan postaus, vaikkakin samankaltaista takkia olen metsästänyt jo jonkin aikaa.


Tönkköpose. Hihat rennosti kertaalleen kääntästyinä. Jalassa ihanat vintage nahkasaappaat, jotka jäivät minulle parhaan ystäväni Isöäitin kuolinpesästä. Ilo on pieni jalka, joskus.

Jossain blogissa törmäsin näihin kuviin ja vallan harmistuin siitä, kun punaiset sukkahousut näyttävät tönkkösäärissäni typeriltä. Ollappa edes 10cm pidempi ja ruumiinrakenteelta solakampi kilometrisääri. Ehkä en ole vain tarpeeksi rohkea.

Build by Wendy.
Ihastuttavan huolettomasti harmaata ja punaisia yksityiskohtia yhdessä!

Taidan kyllä tänään pukea tummanharmaat paksut sukkahousut ja punaiset kengät jalkaani, sillä Turkuun asti talvi ei ole vielä ehtinyt ja kaduilla kulkee huolettomasti pikkukengilläkin.