Elä tässä ja nyt!

Aurinko on harvinaista herkkua, josta pitää nauttia niin paljon kuin mahdollista sen näkyessä. Tänään impannut valoa kuin varjoon unohdettu ruukkukasvi. Vaikka ulkoisesti maailma on kaunis sisällä tuntunut pahalta, ilman syytä. Se on osa tätä uupumusta, joka vaivaa. Inhottava tauti!
Päällä kun roikkuu kuningatartakki ja ihanat lapikkaani lämmittävät jalkojani. Ainoat pillifarkkuni istuvat päälleni täydellisesti, hieman roikkuenkin; siitä on tasan vuosi, kun repesivät takamuksesta istuessani, koska olin niihin liian tukevassa kunnossa. Naama on meikitön ja tukka nutturan kihartamassa kunnossa, auki tuulessa. Vierestä ajaa penkkarirekka täynnä kiljuvia nuoria, niin onnellisina että sydäntä ihan kiristi! Näytin käsimerkillä, että `rock on´ ja sain heiltä kaksi karamellia. Aurinko kultaa hankien reunat ja vastaan liukastelevat ihmiset hymyilevät, kun eilen lumimyrskyssä he hukuttivat ilmeensä takkiensa huppujen suojaan. Mieleni tekee mieli itkeä, osaksi siksi, että ahdistaa ja osaksi siksi, kun en osaa nauttia tästä täydellisestä hetkestä, vaikka tajuan sen tapahtuvan minulle juuri nyt. Onneksi sentään ohitse ajava aurauskalusto saa hymyn huulille; isomman keltaisen auron perässä viipottaa pieni samanvärinen traktori. Kuin emo ja poikanen.

Rahattomuus, deadlinet, menneet murheet, sydänsurut... Kuinka pitkään sitä voi muistuttaa itseään esimerkiksi siitä, että on edellisissä suhteissa ollut aina jätetty osapuoli? Mitä sillä enää on merkitystä? Miten siitä saattaakin tässä tilassa repiä "hupia" itselleen. Tyhmää.
Tässä on Nyt.
Silloin oli silloin.

Päässä käy dialogi. Yhyy-minä vinkuu ja Prkl, vedän läpi vaikka betonimuurin-minä kommentoi.
"Kukaan ei rakasta minua."
Rakastaahan! Ja tärkeintähän on, että opit rakastamaan itse itseäsi taas. Lopulta tarvitset vain itseäsi, muiden lämpö on elämän suomaa ihanaa extraa.

"Olen ihan sikasairaanpaska ja luuseri -kaikki muut valmistuvat nopeammin, kuin sä ja tekevät sikatahdilla ja tulevat tosi koviksi tuottajiksi, tekevät uraa ja ja ja..."
Ehkä valmistuvat, mutta mikä kiire? Maailma on olemassa vielä huomennakin. Kyllä mä ehdin. Mulla on nyt henkisesti vaikeaa, syystäkin, etkä sä voi siitä tuntea ikuisesti pahaa omatuntoa tai et parane koskaan. Menetit nyt yhden mahdollisuuden väärinymmärryksen takia, mutta ehkä se myös tarkoittaa, ettei sen aika ollut. Rauhoitu. Kun olet taas itsesi herra (rouva?) pystyt mihin tahansa, muistatko? Sun luokkakamuista moni on paljon nuorempi, jatkavat muihinkin kouluihin tämän jälkeen, eikä heillä ole sun kokemusta ja tilanteentajua. Sä jo tiedät mitä haluat, etkä ole tullut alalle siksi, että tämä kuulustaa coolilta.
"Nojoo, mutta silti..."



"Kaikki on kihloissa, naimisissa ja pykäävät lapsia. Äiti oli tämän ikäisenä jo 4-vuotiaiden kaksosten vanhempi."
1980-luvulla lapset hankittiinkin hieman aikaisemmin, duh! Ja sitäpaitsi, haluaisitko juuri nyt lapsia?
"...En..."
Niin. Ja eikös sun vanhemmat eronneet kolmekymppisinä ja Äitisi löytänyt elämänsä miehen, aloittanut uuden elämän eri kaupungissa ja opiskellut uuden uran yli 30-vuotiaana? Älä vertaa itseäsi vanhempiisi, elä omaa elämääsi. Äiti on elänyt täyttä omaa elämäänsä vasta myöhällä iällä ja se on hienoa. Sitä on inspiroivaa ja kaunista katsoa. Kyllä säkin ehdit, Dooris! Ja ei sormus takaa onnellista parisuhdetta.
"No ei kyllä..."
Ja joo, takana on parisuhteita, jotka ovat satuttaneet. Olet rakastanut, mutta sua ei ole rakastettu samalla tavalla tai heidän mielestä tarpeeksi. Ja oot rakastanut, saanut vastarakkautta, mutta homma ei toiminut. Huonompi homma. Välillä luulit, että sun rakkautesi riittäisi, mutta toinen ei nähnyt ehkä samaa tulevaisuutta, vaikka muuten teillä hauskaa olikin. Hauska ei aina riitä.
"Oli mulla vaikeaa, enkä siksi ollut helppo aina. Tiesin vain, että helpottaa ja uskoin, että toinen olisi valmis uskomaan mun kanssa. Kun kuitenkin oli nähnyt mut parhaimmillani tietäen, miten kaunis ihmisenä olen."
Kaikki eivät ole sitten yhtä vahvoja tms. Tai sinisilmäisiä? Ihmissuhteet tuntuvat olevan nykyisin kulutustavaraa, kun ei suju on helppo lähteä pois tilanteesta ja jatkaa eteenpäin taistelematta, vaikka perusta suhteessa olisikin hyvä. Maailma kun on pullollaan ihmisiä, aina löytyy joku toinen ja parempi? Yritä ajatella niin, ettet tarvitse ihmistä, joka pelkää. Tarvitset ihmisen, joka uskoo sinuun, teihin ja tietää kuka olet, vaikka mitä tahansa tapahtuisi. Sulla on aivaimet tähän kaikkeen.
Ja ennen kaikkea, sun pitää uskoa itse itseesi. Älä heijasta muiden tunteita, vaikka ne ovatkin jääneet pinnallesi. Sulata ne pois itserakkauden lämmöllä.



"Olin niin hyvä raha-asioitteni kanssa, mutta sitten mokasin ne niin, etten saa kierrettä loppumaan."
Totta, se onkin inhottava asia, joka kiusaa koko ajan. Mutta sun pitää vain uskoa, että kyllä asiat selkenee ja pitää prioriteetit. Ei turhia ostoksia, teet niin paljon töitä kun kunto kestää.
"Hävettää... Olen menettänyt parin ihmisen luottamuksenkin. Ahdistaa niin..."
Tiedän, mutta et ole ainoa. Sä tiedät missä mokasit ja ikävää, että se kummittelee koko ajan kintereille. Katsot vain, ettei toistu. Opi virheistäsi! Luottamus palaa, kun näyttää, että on sen arvoinen. Kaikki me mokataan joskus. That´s life, girl!
"Mutku..."
Lakkaa nyt vinkumasta. Ei tuota kuuntele Erkkikään!
"Mä olen niin ruma ja läski!"
No et tasan ole! Ok, sun lääkäri käski sut tarkkailla painoasi siksi, että indexissä olet ylipainoinen, mutta kerrohan mistä kohtaa? Sulla näkyy kylkiluut! Neljä kiloa pienempänä olisit normaalipainoinen, mutta samalla olisit yhtä pieni luinen otus, kun lapsena, jolloin jokainen yritti syöttää sut henkihieveriin peloissaan, että kuihdut näkymättömiin. Voithan ottaa sahan kauniiseen käteen, leikata ulottuvuustakamuksesi hemmettiin niin varmasti katoaa kiloja. Ja joo, sun silmät kattoo kieroon. Tiedät itse, että olisit voinut nuorempana mennä kosmeettiseen leikkaukseen suoristaaksesi sen, mutta sun silmälihasten heikon kunnon takia katse olisi saattanut palata silti harittamaan kahta kauheammin. Olet Savosta, eli kiero ihminen. Anna sen näkyä!
"....."

Ja muista, kun maailma ketuttaa, ulos meneminen pelottaa ja naama on norsun sukupuolielimellä:


There is still HAPPY YOU inside somewhere! (pic taken by myself Spring 2008)

Huh, I had a little dialoge with myself today afternoon, again. Italicized phrase are my inner buhuu-voice whining and other text is my Roaar I have wit to do everything I want-voice reminding me that thinking only negative thoughts and remembering only my failures won´t take me anywhere.

The Playgirls guide to Radical Self-Love.