Fur-purrrrr.

Menin tänään sadetta pakoon vakkarikirppiselleni, tarkoitus oli pyörähtää vain hetken, mutta sainkin hukattua paikkaan reippaan tunnin. Olisin löytänyt vaikka mitä jälleen, jos hinnat eivät olisi olleet niin tajuttoman korkeita. Sitten kun olin löytämässä jotain todella hyvää ja innostunut myyjän hyvästä hinnoittelusta, olikin kaikki tuotteet liian isoja. Jopa ns. kuningatartakki tuli vastaan, mutta sovituskoppi näytti karvaan totuuden liian pitkistä hihoista ja selkäkappaleesta. Suklaanruskea kellohelmainen hyvää villakangasta oleva turkiskauluksinen talvipomppa sai jäädä rekkiin odottamaan sopivampaa noutajaansa. Ilahtuneenä löysin silti pari huokeaa kirjaa (aivan kun niitä ei olisi jo tarpeeksi, sanoisi Äitini), mutta todellinen lottopotti iski vasta juuri kun olin lähdössä.
Olen jo jonkin aikaa haaveillut turkistakista; mieluummin oikeasta, kuin muovisesta tekoturkista. Tästä saa olla montaa mieltä, mutta itse muinaistekniikkaa ja vanhoja käsityötekniikoita opiskelleena sekä taitavana arvostan hengittävää turkista yli tukalan muovisen kankaan. Henkkamaukassa olen kyllä sovittanut tekoturkista tarkoituksenani satsata sellaiseen, mutta tänään huomasin, että kirpparilla oli paljonkin turkistakkeja tarjolla, kankaan laadusta päätellen tosin synteettista materiaalia. Juuri ennen lähtöäni yksi turkki osui silmiini ja vein sen koppiin soviteltavaksi. Istui oikein hyvin; vanha tyylinen lyhyt malli, juuri hieman pepun päälle istuva, astetta lyhyemmillä hihoilla varustettu. Kunto moitteeton. Tarkistin materiaalin, kokeilin nahkaa ja karvaa; aidolta vaikutti. Hintakaan ei täysin hyväkuntoisesta tavarasta päätä huimannut, sillä lappua koristi 7e. Kassan kautta kotiin, jossa heti heitin tuotemerkin nimen googleen, joka paljasti takin olevan aitoa turkista. Firma kun on Saksalainen turkisfirma. Tarkempi tunnustelu sai vakuuttuneeksi muutenkin, että kangas koottu paloista, eikä yhtenäinen tasainen kangaspläntti.


LUV! Huono kännykkäräpsy todisteena.

Kun vielä saisi selville mitä otusta tuo on. Nettiä selatessani ja Äidin kanssa jutustellessani päädyimme minkkiin tai kaniiniin. Ensimmäinen vaikuttaa varmemmalta. Täytyypä käydä turkisliikkeessä näyttämässä ja kyselemässä hieman hoito-ohjeita.

Olen kyllä tästä löydöstäni vallan ilahtunut ja onnessani. Kestää vielä Äidiltä tyttärelle; ei todellakaan mikään yhden sesongin pikakäyttövaate tai muotioikku. Joka päiväiseen käyttöön ei kyllä pääse, sillä takki on kovin kuuma ja ehkä asteen liian glamour-ish.