Radical self-love! LUV!

Lähes koko aikuisikäni minulla on ollut hyvä itsetunto. Sanoisinpa jopa, että todella hyvä ajottain. Ainoastaan identtisen kaksoissiskoni seurassa saatoin musertua surkutteluun, sillä hän tietenkin aina oli kauniimpi, fiksumpi, tyylikkäämpi jne. Kuitenkin huomasin ajan kanssa, että hänen tunteensa olivat myös samanlaiset ja yhdessä olimme yksi kaunis pakkaus. Taitaa olla identtisten kaksosten vaiva tämä, tai kaikkien sisarusten kenties. Minulla ei ollut vaikeuksia astua huoneeseen, ottaa työtehtävää vastaan, herättää luottamusta tai uskoa, että pystyn asioihin, mihin ryhdyin. Pystyinkin ja tein asiat hyvin. Pidin lupaukset, katsoin vastaantulijaa hymyillen silmiin, enkä hävennyt hetkeäkään sitä mitä olen. Kuitenkin elämä ei aina suju suloisesti (tosin ei aikaisemminkaan, mutta ei vain saanut putoamaan niin kovaa) ja monen hassun pikku kierteen jälkeen lumipalloefektinä tipahdin aika lujaa pohjalle. Sanotaan sitten, että masennuin, kun termi on niin muodikas, mutta itse mieluummin tykkään käyttää termiä uupumus. Menetin myös uskon itseeni ja viime vuoden aikana itserakkauskin säröili niin, että kuului varmasti myös muiden korviin asti. Lupasin vuoden vaihteessa nousevani tästä paskasta ylös, kiillottavani kuoreni jälleen ja yrittää siloittaa hellästi sisällä rypevät solmut. Jostain se on aloitettava. Itse siihen vain pystyn, lääkkeet yms ovat vain apuväline. Ihmeparannusta ei tule.

Olen nähnyt masennusta, todella syvää sellaista lähipiirissäni ennenkin, enkä uskonut, että se osuisi kohdalleni, sillä olen aina pystynyt potkimaan sen tunteen pois ajatellen pilke silmäkulmassa, että leuka pystyyn ja hammasta purren kohti uusia pettymyksiä. Pääsin aina noin sanotusti omin avuin jaloilleni, en pyytänyt apua. Perheessämme kun on ollut paljon vaikeuksia, mutta olemme päässeet niistä yli huumorin avulla. Se, että edes myönsin tarvitsevani apua ja olevani todella huonossa kunnossa, asiaa tässä tarkemmin erittelemättä, oli monen viikon päänsisäisen kamppailun tulos.

Gala Darling käynnistikin sopivasti blogissaan teemakuukauden, jonka avulla parannetaan itsetuntoa. Ethän voi edes rakastaa muita kunnolla, ennen kun todella rakastat itseäsi! Päätin osallistua mukaan, sillä idea on hyvä ja Gala kannustaessaan varsin lumoava!


"--first homework assignments, hear about starting your very own RADICAL SELF LOVE BIBLE & find yourself a totem!" Adorable!


Toteemini! Sain tämän sydänriipuksen 5-vuotiaana lahjaksi. Taitaa olla ensimmäinen koru, jonka ikinä omistin (krääsää ei lasketa). Se roikkuu nyt osana käsirengastani. I got this pendant as a gift when I was 5y old. It my oldest piece of jewerly. Now it´s part of my bracelet.


RSL "raamattuni". Sain tämän käsin tehdyn kirjan lahjaksi muutama vuosi sitten ystävättäreltäni. Hän teki sen kurssilla, enkä koskaan osannut ottaa sitä perinteiseksi päiväkirjaksi. Tähän toimeen kirja sopii täydellisesti! I got this selfmade book also as a gift couple years ago and didn´t know for what to use it. I already had a diary at that moment and after it didn´t just suite for that purpose. But for this task it´s perfect!

Since I was a on my early twenties I have had a very good self-esteem and I have loved myself, big time! But not all life´s are perfect -I had a snowball effect with lot of bad things and suddenly I noticed that I´m not myself anymore, not even in a very good condition mentally. I was just sad and very low, could not do really anything and even that I have gone through difficult times before this I could not raise myself up alone anymore. I was in it deep! It took me many weeks to say it aload but when I did it has been a bit easier. Now I just need to get on my feet again. My new years promise was learn to love myself again so Gala Darling´s theme for February was awesome and came out just in a right time! It´s time for Radical self-love here!

Happy Oola approves!

Haha, oooold mobilepic.