keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Fairytale can come true?

Ohhoh, se on kohta taas ystävänpäivä. Kevät menee niin nopeasti eteenpäin! Olen unohtanut koko päivän olemassa olon, kunnes sain postiluukussa mainoksia, jossa kehotettiin muistamaan rakkaita ja ystäviä tänä merkkipäivänä.
Itse teen mielelläni sen jokaisena päivänä vuodessa, aina kun vain on mahdollista.

En ole koskaan oikein päivän kontekstia ymmärtänyt, enkä muutenkaan juhlaa viettänyt, mitä nyt ala-asteella väsäsin ystävilleni kortteja. Koulussa aina yritettiin jotain yhteishenkeä nostaa, jopa lukioaikana. Kukaan ex-poikaystävistäni ei lämmennyt pyhän Valentinuksen merkkipäivälle, kun sydämenkuvat silmissä lepertelin treffi-illan toivossa. Viime vuonna sentään olin ensimmäistä kertaa ravintotreffeillä juuri kyseisenä päivänä. Osui näes sopivasti lauantaille! Sain suklaisen sydämen, jonka söin karkkihimoissani myöhemmin. Nätti ele kuitenkin antajalta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut ruveta juttelemaan Valentinuksen päivästä, vaan häistä. Mieli kulkee vain kummallisia polkuja.
Olen juuri siinä ikäluokassa, että ystävät, tuttavat ja kylänmiehet alkavat pariutua ripeään tahtiin, vaihdella sormuksia ja lähetellä kutsukortteja kekkereihin, joissa aina päädyn istumaan pelottavien sinkkujen pöytään (kera muiden vieraiden lapsien). Viime kesänä moni tuttu pariskunta meni naimisiin; itse vierailin vain yksissä kekkereissä, jotka tosin olivat aivan parin näköiset ja hauskat. Olen huomannut vuosien jälkeen, että se vaaleanpunaisin lasein maailmaa katseleva romantikko sisältäni on kuollut, enkä enää saa kiksejä häistä, kuten ehkä teininä haaveillessani unelmieni prinssistä, sielunkumppanista yms. Vanhemmiten, pari Herra Oikeaa ohittaneena en jaksa enää olla niin hyper asian suhteen. Oikeastaan sangen harmillista. Osaan silti nauttia muiden onnesta ja tulevana tuottajana katson hääjuhlia myös järjestäjän vinkkelistä. Kenties sitä joskus tulee itse saavuttua avio-onnen auvoisaan satamaan, mutta nyt tyydyn kyllä vain katselemaan kuvia ja pidättelemään hengitystä morsiammien puolesta, jotka otsasuoni tykyttäen miettivät tulevaa suurta päiväänsä.
Netti on pullollaan hääsivustoja, moni ei silti kovinkaan inspiroivia. Miksi siis itse epäromantikko eksyn niille inspaaville aina vaan, joihin joskus törmännyt vahingossa?
a) niissä on kauniita kuvia.
b) Inspiroivia käsityövinkkejä.
c) Kauniita vaatteita ja linkkejä valmistajien sivuille.
Seliseli..

Kaverin kaveri pisti tänään aamulla upean linkin somalle sivustolle, jota ihaillessani meinasi kyllä mennä kaffet useammankin kerran väärään kurkkuun. Katsokaa nyt!!! Keiju/Menninkäishäät!


Tricia Fountaine Design. Kuvat löysin täältä.

Kuvat huumasivat kyllä minussa puolen, joka rakastaa satuja, metsän tuoksuisia päiväunelmia, myyttejä, mystiikkaa ja ilmottautuu yhä uudestaan live-roolipeleihin sekä hukkuu kirjojen/elokuvien maailmaan. Tuttavapiirissäni tunnen muutamankin parin, jolle tuollaiset kemut kävisivät kuin nenä naamaan.
Kaunista, todella kaunista!

Cooleja hääsivustoja:
Offbeat Bride. - DIY weddings, persoonallista kosketusta.
Ruffled Blog. - Vintage settings for modern weddings.
Kiss The Groom. - Valkoisia unelmia ja upeita valokuvia.

Ei kommentteja: