Pidän kyllä näistä pikkupakkasista, ei siinä mitään. Ilma on hapekasta ja ulkoilu on kivaa. Ainoa miinus on jatkuva liukkaus ja harmaat päivät, joina valo ei yksinkertaisesti tunnu riittävän. Vaikka asunnossa on isot ikkunat joista luonnonvalo kylpee sisään, ei sitä valokuvatessa tunnu riittävän digikamerani kennolle asti. Myös aamuisin nukuttaa pitkään, eikä oikein jaksa nähdä vaivaa pukeutumisen suhteen, vaikka olisikin valmiiksi miettinyt jotain kivaa ylle. Ei ainakaan asuvalinnat ole niin jänniä, että niistä kehtaisi kuvaa napata. Ja usein varha reppanakamerani on pattereita vailla. Miksi en jo sijoita uudelleenladattaviin? Tänään olin iloinen suuresta villaisesta värikkäästä huivista, jonka kiedoin kaulaani lämmittämään tuulisessa säässä sekä toki väriä tuomaan. Tuhdeissa huiveissa on ainoana miinuksena tosin se, että hengittäessäsi huivia kohti on se pian märkä ja kosteus nousee pian sumentamaan silmälasien linssejä. On se niin hankalaa tämä elämä!
Seuraavat viikot ovatkin sitten täynnä töitä ja savuavaa näppistä, sillä täytyy saada nopsasti tehtyä muutama rastiin inhottavasti jäänyt koulutyö pois alta, että saan pisteitä ropisemaan opintoihini. Helmikuussa alkaisi jo työharjoittelukin. Yksi aurinkoinen päivä tänne, kiitos!
Ainoa asukuva monen viikon sisältä. Ihana keltainen fiftarimekkoni oli piristämässä harmaata talvipäivää viime perjantaina. Kuva tosin kovin suhmurainen, sillä eteinen on pimein huone koko asunnossa. Yksityiskohtia ei kuvasta erota lainkaan...
Only outfit picture from last couple of weeks, very blurry 'cause of lack of light. I just love my yellow 50´s dress.
Kun ei jaksa pukeutua erikoisesti, olen kyllä jaksanut laittaa tukkaani. Olimme Siskoni ja parhaan ystäväni kanssa lähdössä ulos tanssimaan, mutta jäimmekin juoruamaan koko illaksi. Nostin hiukseni muutamalle löysälle kiemuralle ylös.
Nämäkin kuvat kovasti kirkastettu, että jotain näkyisi.
Tänä vuonna kyllä opettelen laittamaan itse hiuksiani erilaisille leteille! Naurakaa vain, mutta en osaa itselleni laittaa lettiä, en ainakaan kovin kaunista. Muille kyllä kykenen hiukset palmikoimaan, mutta mitä tulee omaan nuppiin tuntuu, että sormet menevät aina solmuun, hiustupot karkailevat ja käsivarsien pituus tuntuu riittämättömältä. Harjotteluhan tekee mestarin, kuulemma, mutta aloittelijan titteli tuntuu vain keikkuvat harteilla. Sama homma se omassa alassakin -tapahtumien yms projektien budjetit kyllä pysyvät kondikesessa, mutta omaa taloutta on sangen vaikea hallita. On se nyt kumma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti