Viime vuosi oli minulle rankin ikinä, sekä fyysisesti, että henkisesti. Vaikka väliin mahtuikin myös paljon iloisia, riemunkirjavia, hulppeita naurunkuplivia onnenhetkiä paljon on asioita käsitteltävänä vieläkin ja prosessi on vasta kesken. Kuitenkin yritän muistaa, että mennyt on takana päin ja tuleva edessä. Ja nyt olen tässä niiden keskellä. Yksinkertaista, mutta kovin totta. Turha siis turruttaa päätä murehtimiseen, vaikka siihen välillä taivunkin.
Kuitenkin tätä vuotta odotan innolla. Niin paljon jännää on edessä. On työharjoittelu vaativassa paikassa, inspiroivassa ympäristössä. Pääsen tekemään töitä oikein kunnolla; vähän jännittää, että pystynkö tasoon, jota vaaditaan, mutta sen näkee sitten.
On matka rakkaiden ystävieni kanssa Tallinnaan (jo ensi kuussa!) Rammsteinia katsomaan. Syksyllä on haaveissa lähteä myös Jenkkilään, todistamaan viimeisen sukkulalennon lähtöä. Alukset poistetaan sen jälkeen käytöstä. Osa jännistä asioista liittyy projekteihin, jotka kuplivat pinnan alla.
Haluan antaa itselleni aikaa. Luopua syyllisyydestä, joka usein kalvaa ja itsesyytöksistä. Miksi syyttää itseään, kun useimmille asioille ei mahda itse mitään? Haluan muistaa pysähtyä. Hengittää syvään ja kunnolla.
Ottaa valokuvia.
Kirjoittaa.
Inspiroitua.
Lopettaa turhat ostokset ja ryhtyä budjetoimaan omaakin elämääni tarkemmin.
Lakata ostelemasta uusia vaatteita; jo vähentänyt roimasti ja siirtynyt muutenkin 2ndhandin suurkuluttajaksi. Osa-ihanuutena on samankokoinen kaksoissisar, jolla hyvä maku.
Ommella enemmän.
Rakastua itseeni uudestaan.
Ottaa jokaisesta hetkestä kaikki irti. Ja muistaa se. En tästä enää nuoremmaksi muutu, joten miksi jatkaa märehtemistä vanhojen asioiden ja menneiden parissa. Haloo, emäntä!
Minun täytyy taas muistaa, kuka olen.
Kaikki kuvat ovat sekalaisilta Tublr sivuilta napattuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti