Siitä vaan muutkin tekemään itsestään fiftari toimistokolleja tai sihteerikkökisuja, osoite löytyy tästä.. Hauskaa, kun hahmo jopa oikeasti hieman muistuttaa minua mekkoineen. Kesällähän sain tuliaiseksi Amerikoista Daddy-o puljun mekon, joka lähes samannäköinen, kuin tämä Madmen-muunnokseni keltainen kolttu. Tukkani ainakin näytti lauantaina lähes samalta, kunnes pistin sen ylös kiinni.
Harmittaa, kun en omista kamerajalustaa saatika siistiä kokovartalopeiliä, jonka kautta voisi räpsiä kuvia itsestäni. Äiti välillä kummastelee, ettei heidän aikana nuorena jatkuvasti ikuistettu kuvia itsestään, kuten nykynuoriso tuntuu tekevän, mutta mietittyäni hetken asiaa on se kiva nähdä, mitä asuja päällään on ollut, miten tyyli kehittyy ja mitä sitä onkaan tullut vuosien aikana tehtyä. Kun vain kuvat pysyisivät tallessa (osan onneksi yhä tulostaa paperikuviksi). Kyse kun ei todellakaan ole siitä, että kuvailisin itseäni reippaasti siksi, että en saisi kasvoistani tarpeeksi, vaan siksi, ettei täällä usein kissani lisäksi ole muuta kuvattavaa kuin oma pärstävärkki. Onneksi sosiaalisuuteni on taas hieman nousussa niin löytyy kamerasta ihania kuvia muistakin. Valokuvaus nyt yleisesti on ollut mielipuuhaani jo ennen digikameroita. Vuodesta 1997-2003 pahvilaatikot täyttyivät negatiiveista, tili pysyi nollassa kuvia kehitellessä ja albumi toisen perään täyttyi. Digikuvat sentään säästäneet rahan muuhun.
Madmen tunnelmiin palatessani vielä löysin kuvan parin viikon takaa, jolloin olin lähdössä kauhuleffatreffeille Halloweenina ja pukeuduin täysin tummiin vaatteisiin, liekö päivä siihen juuri inspiroinut. Oli kyllä oivat tällit.
Huomioikaa demonikissa taustalla. Musta 40-luku vibainen mekko - Vero Moda, sukkahousut - Sokos, Kengät - vintagea 2ndhand.
Tämä kuva yrittää todistaa, että päässä oli jonkin sortin kampaus. Epäonnistuen siinä kyllä kovasti. Vihreät nappikorvikset tarttuivat pari kesää sitten mukaani Kölnistä.
Sain torstaina hiuksiini upeat tehosteraidat luottokampaajani tekemänä; inspiroineet kampauksiin, sillä etenkin ylhäällä ollessaan hiusten korostevärit tulevat kauniisti esille. Myös etuhiuset musta vauhtiviiva pääsee oikeuksiinsa sivuheitossa. Miksi en aikaisemmin ole ottanut vahvoja raitoja saatika muutenkaan raidoittanut hiuksiani? Joidenkin tuttujeni ysäritasaraitatyyli kai sai kammon koko touhua kohtaan. Onneksi yhtä epäonnistujaa kohtaan on tusina onnistujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti