Busy Bee vol. 2

Huh! Aika on ravannut kuin siivillä, niin myös minäkin. Tuulispään lailla sitä on sinkoillut päivästä toiseen niin, että blogeistäkin päivättänyt vain peruspälätysboxiani. Asuja ei ole ehtinyt kuvata; yrittänyt kyllä, mutta pimeys tehnyt kaikesta tästä mahdotonta. Onneksi pian helpottaa ja valo lisääntyy!

Mitä sitä on tullut puuhailtua viimeiset parisen viikkoa? Koulua, lahjoja ja töitä.


Jotain lahjoja. Itsetehdyt, uniikit heijastimet ovat aina ilolla vastaanotettu lahja. Nämä menivät vaihto-oppilaillemme.

On tullut myös juhlistettua pikkujouluja opiskelijakavereiden kanssa. Asuna päälläni oli uusi mekko, jonka ostin H&M:stä itselleni joululahjaksi ja käyttänyt heti melkein puhki. Eri asusteiden kanssa toimii niin monella tavalla, sekä arkena, että juhlassa! Yritin ottaa kuvaa jollain tavalla, mutta ainoa vähänkään onnistunut on tämä:



Parhaina asusteina olivat toki punaiset kynnet ja huulet, iloinen asenne ja laitettu tukka, joista mistään ei tullut kunnon kuvaa. Jalassa sentään oli uudet rakkauteni, jotka myös lahja itselleni (löysin edukkaasti huuto.netistä).


Laukku vintagea 1950-luvulta, myös löytä huuto.netistä ikuisuuksien takaa.

Asusteet ovat muutenkin olleet viimeaikoina kovin punaisia. Johtuneekohan joulukuusta?

Töissä uniformuna onkin ollut musta t-paita ja farkut (yökerhossa kun plokkarina puuhannut).

Ehdin jo toisessa blogissani ruikuttaa, kuinka en löydä hyvää kupariväriä mistään suosikkimerkkini Ferian kadottua totaalisesti kaupan hyllyistä. Kaksi kertaa jouduin värjäämään hiukseni muka-kuparisella sävyllä, joka muutti tukkani enemmänkin ruskeaksi aiheuttaen näin allekirjoittaneessa kauhunväristyksiä identtiteettikriisistä puhumattakaan. Joululahjaostoksilla ollessani nyt lauantaina kävin taas Turun uusitussa Sokoksessa, jossa viikko sitten värivalikoimaa selatessani kirosin sitä, että mitään vastaavaa tuotetta vaan ole. Nyt kuitenkin hyllyihin oli saapunut erä Feriaa, uusituilla pakkauksilla! Ja suosikkikupariani oli hyllyssä juuri enää yksi pakkaus!!! Kädet täristen nappasin puketin mukaan sännäten kassalle, jossa maksoin ostokseni melkein kyynelehtien.
Värillä joskus on väliä!
Pohja on nyt tummempi, mutta enköhän pääse kotoiseen kupariini pian takaisin.

Samaisella reissulla mp3-soittimeni kuulokkeet hajosivat. Kertakäyttökamaa nuo nappiluurit. Muistelinkin ihanuuksia, jotka killuivat vaihtariystäväni kaulalla (ja korvilla). Ääni niissä oli vieläpä messevä, ulkonäöstä puhumattakaan! Kysyin merkin ja mallin nimeä, mutta Suomesta ei nähtävästi löydy mistään.


Panasonic RP-HTX7 Headphones - Green. Retrolook rules, ok! Pukin konttiin tuskin ehtisivät...

Sopisivat hyvin vihreän creativen mp3-soittimeni ja samsungin puhelimen rinnalle. Vihreä maku, mmmm-m!

Busy Bee!

Kiirettä pukkaa, vaikka ei olekaan mihinkään kiire. Niin pimeää jatkuvasti, että päivät vain alkaa ja loppuvat, lopulta sitä havahtuu huomaamaan, että kappas, viikko vilahti silmissä eikä mitään ole saanut aikaan. Noh...

Ollut niinkin hämärää, ettei kunnon kuvia ole saanut otetuksi. Muutamia päivänasukokonaisuuksia olen yrittänyt räpsiä sellaisin tuloksin, että menen pitkin seiniä ja kuvat pääsevät roskakoriin. En ymmärrä miten muut saavat itsestään niin edustavia otoksia. Apuna kenties joku elävä otus kameran takana, eikä vain 10s aikaa sännätä poseeraamaan kameran eteen. Hämäräkään ei paljon auta tässä; kuvista tulee auttamattomasti hirveitä.

Onneksi on kirkasvalolamppu. Tuo jotain valoa tähän pimeyteen. Olen huomannut, että ainakin Turussa on muutamien bussipysäkkien valotauluihin asennettu myös kirkasvalolamput. Loistavan kätevää! Siinä on mukava odotella bussia ja impata itseensä valoa pimeyden keskellä. Pienet asiat kunniaan! Myös tuleva joulu piristää ainakin itseäni. Minulla on ilo tutoroida laumaa ihania vaihto-oppilaita, joiden innostus suomalaista joulua kohtaan on ladannut itseenikin lapsenomaisen ihmetyksen, joka ehtinyt vuosien saatossa jo vähän rapista pois. Itsenäisyyspäivänä tutustutin heikäläisiä linnanjuhlien pukubongailun saloihin ja innostuivat kympillä! Sunnuntaina taas kävimme yhdessä joulumarkkinoilla, jonne pukeudun kovin teemanmukaisesti. Tytöt kiljahtivat minut nähdessään "Uuuu, little elf girl!"


Omg, miten tantalta näytän...

Villatakki - Gina Tricot (edes 30% villaa seassa, joten lähti heti mukaan. Rakastus)
Korkeavyötäröinen hame - H&M
Ankkuripaita - Stockmann (mutta minulle löytänyt/lähettänyt Hanna, kiitos!)
Polvi(villa)sukat - Mummon kutomat, joskus 90-luvun alussa.
Sukkanauhat - Ihan ite (ei vanhat sukat muuten pysy ylhäällä)
Tanhukengät - Huuto.net

Ensimmäisessä kuvassa kokonaisuus näyttää hyvin tantalta, mutta kun vähän takkia raottaa niin alla kiva ankkuripusero, jonka tosiaankin korupostauksestani ankkurifriikkeyden muistanut toverini löysi Helsingistä alerekistä ja nappasi minulle mukaansa. Ihanaa! Paita tunikamallinen, joten menee moneen mukaan. Ulkona kaiken tuon päällä oli nahkarotsini ja päässä Mummini myös kutoma valkoinen baskeri. Jouluista, todellakin! Lämmin oli, kiitos villaisten vaatteitteni.


Takin pinssit ja kaulassa riippui Youth vs. Futuren pistaasinvihreä timantti. Edellisyönä oli laitetut kynnet menneet rikki työn touhussa.


Tunnelmallisia yuleterveisiä Turusta!

Edellispäivänä olin liikkeellä koko päivän ja luotin taas kerrospukeutumiseen, koska en yhäkään omista talvitakkia. Kuva napattu duunipaikan eteisen peilin kautta. Rotsini hiha vilkkuu nurkasta!



Paita - Anttilan lastenosaston alekori vuonna keppi ja kirves, josta tuunattu kaula-aukko suuremmaksi ja hihat katki.
Mekko - Seppälä.
Ankkurikoru - Ihan ite.
Vihreät polvisukat - American apparel (Kesällä Kölnistä)
Saappaat - Huuto.net (on muuten ihan parhaat löytönä; aitoa nahkaa pohjaa myöten ja korot puuta).
(kuvasta puuttuu villatakki, joka oli tuon ja rotsin välissä pitämässä meriviimaa pois iholta)

Uusi villatakkini kyllä ollut aarre heti hankkimisesta asti. Sillä pärjäsin yötöissä vetoisassa paikassa ja toiminut nahkatakin alla lämmittäjänä Turun säässä. Oi iloa! Muutenkin suosin aitoja materiaaleja, kuten villaa, nahkaa, puuvillaa ja pellavaa. Syynä tähän muinaistekniikan artesaaniopiskelut menneisyydessä.

De-Lovely!

Internetti on vaarallinen paikka ja joskus sen käyttäminen aiheuttaa inhottavia reaktioita, kuten punoitusta poskilla, kuolaamisen tuplaantumista (noh, en minä nyt vapaa-aikaani jatkuvaan kuolan erittämiseen tuhlaa, mutta uskon, että ymmärsitte mitä tarkoitan) ja toivelistan täyttymistä, mikä aiheuttaa oman taloudellisen tilanteen aiheuttamaa ahdistumista. Fyifyi!

Mikä sitten aiheuttanut allekirjoittaneessa innostumispiikkejä ja haikeutta? Kengät, tietenkin! Aivan kun niitä ei olisi liikaa (ei ole, omistan aika vähän lopulta popottimia), mutta maailma tuntuu olevan pullollaan mitä inspiroivampia kenkiä, jotka mielelläni omistaisin ja käyttäisin puhki asti (niinhän sitä aina sanotaan...).


Niittimaiharit nyt voisi tehdä itsekin...

Nämä ovat vain aivan ihanat!

Uskomattoman valloittava idea, imho.

Nämäkin osuivat silmiini, vaikka en tiedä osaisinko käyttää.

Mutta että pohjien yksityiskohdat... Oijoijoi! Tarkkaan mietityt pienet yksityiskohdat saavat minut aivan villiksi! (Kaikki yllä esittelemäni kengät Freepeople.com.)

Ja lisää! Yksi suosikkimerkeistäni, jonka mallistoista aina on ostoslistalla ollut useampikin pari kaunottaria, mutta en vielä omista ainoitakaan. Haaveilla saa...

Kaikki nämä Irregular Choices. Ylläri, että kirsikat ja kisulit saivat huomioni osakseen.

Kenkiä kun tässä nyt kuolaillaan myös niihin liittyvät asusteet vetävät puoleensa, kuten hienot kengännauhat yms. Omistan kuitenkin useammatkin korkkarit, joiden pohja on painajaismaisen liukas! Pitäisi viedä suutarille löytämään vastauksia ongelmiin, mutta apuna kyseiseen vaivaan löytyisi tällaisistakin:

Sydämenmuotoiset stopperit! Must have!

Huomenna kolmet talvisaappaani pääsevät suutarin hellään huomaan. Myös yhdet korkokenkäni pääsevät lähipäivinä tuunausintoni uhreiksi. Punaiset Dorothy korkokengät ovat kummitelleet mielessäni ja askartelukauppojen punaiset glitteriputkilot ovat yllättäen päässeet kotiin mukanani. Katsotaan mitä tästäkin taas tulee. Sotkua ainakin!

Remember to feel good about yourself!

Kun voisi nukkua, eksyy sitä vaan linkistä linkkiin ja kappas, tunteja onkin valunut sormien läpi kuin vettä konsanaan. Inspiroivaa kenties, mutta järkevää tuskinpa. Noh, tuloksena on silti muutamia inspiraatiokuvia, jotka päätän jakaa teidän kanssanne:




Kröhömn... Myönnän, syyllistyn.





Ja tyylivinkkejä kuvien sanoin:




Tämän kuvan sanomaa ainakin pyrin soveltamaan itse... Kun tuntee olonsa säkevöiväksi, sitä säkenöikin vaikka juuttisäkissä.

Oijoi, mistä saisi tällaisia mukeja? Olisi ihanaa aloittaa aamu kulauttamalla kaaliin oiva annos kahvia mukista, joka on kuin itse aurinko!

Kaikki kuvat tulleet vastaan täällä.

Ahoi!

Olen ankkuririipuksesta vauhkonut jo itsekseni pitkään; keväällä ja kesällähän nyt oli sellaisia kaikkialla myynnissä, mutta kesän olin rahatonna ja työkiireillä varattu, ettei shoppailulle ollut aikaa ennen kun oli jo liian myöhäistä. Loppukesässä heräsin vasta haaveilemaan täydellisestä ankkuristani, jonkalaista ei sitten enää tullutkaan vastaan. Ankkuri-fiksaatio on muutenkin ollut allekirjoittaneella päällä jo parisen vuotta.
Kuviona vetoaa eniten etenkin wanhahtavana, old school tatuointikuvana (kuten esim. Sailor Jerry).


Komija riipus! Lady Luck Rules Ok on ihastuttava puoti, josta ainakin tilatessa aarteet ovat saapuneet odottaviin kätösiin nopeasti ja kauniisti pakattuna!

Eilen sitten seinät alkoivat pitkän sairastelun päälle kaatuilemaan ja löhöäminen, leffojen möllötys yms sai riittää ja päätin, että jos just oikeanlaista korua ei löydy, pitääpä taas tehdä sellainen itse (täällä muuten wanhoja tekeleitäni). Pienen vääntelyn ja kääntelyn jälkeen prototyyppi nro. 1 oli valmis ja vaikka on aika simppeli, näyttää silti kivalta käytännössä! Punainen, glitterinen ja keskikookas. Materiaalina suuri suosikkini polyakryylimassa, fimo.


Bligbling! Päälle vielä lakkaus, hopealangasta lenkki ja ketjuun.

Tätä tulee käytettyä varmasti paljon.
Onnistuminen tuo aina kyllä kivan olotilan; ensimmäinen terveehkö päivä viikkoon. Huomenna jos uskaltaisi näyttää nenää asunnon ulkopuolella ja ulkoiluttaa koruakin suuressa maailmassa.

Sukkaa pukkaa.

Yhä taudissa. Pian olenkin viettänyt kotosalla viikon. Nyt sentään saanut lääkityksen virukseeni, joten pitäisi muutaman päivän levolla alkaa olla voiton puolella tämäkin pöpö. Eilen käydessäni lääkärillä hämmästyin kun ulkomaailmassa olikin talvi ja viileää. Kotiin saapuessani kaivoinkin esille talvehtimiseen sopivammat sukkahousut ja polvisukat (monikossa) varastojeni pohjalta. Talvi ei silti tarkoita paksuihin mustiin villasukkahousuihin verhottuja sääriä. Ulkona kerrospukeutuminen toki on aina valttia, mutta sisälle saapuessa voi sääristä käärästä alas paksut ylipolvensukat ja antaa mielikuvitukselle vallan. Itse pidän juuuri kerrostamisesta ja värien rinnastamiselle.

Focus on Fashionin Salla pistikin linkkiä minulle aivan tuoreelle sukkasivustolle MyTights, jonne sukkisten himokäyttäjänä suuntasin uteliaana. Silmiini pistivät:


Luvluvluv!

Suosikkisivustoni on ollut vuosikaudet jo Sock Dreams, mutta en ole vielä päässyt tilailemaan sieltä mitään (ihanuuksia kyllä kauhoisin ostoskoriin vaikka millä mitalla). Tuttavat ja kylänmiehet kyllä ovat supisseet, että hyvää palvelua on ja nopeasti tavara rahtautuu ympäri mualimmoo.

Oikein odotan paukkupakkasia, että pääsee käyttämään Mummoni pari talvea sitten kutomia paksuja polvipituisia mehevän violetteja villasukkia. Pitäisi lisää tilata samanlaisia, mutta eri väreissä.
Nihkeää; ulkona sataa vettä! Niin se odotettu valaiseva lumi sitten sulaa pois tuoden tumman masentavan maaperän takaisin esille.

Talven paras asuste?

Myönnän, olen heijastinhullu. En tarkoita tässä nyt mitään mainosheijastimia mitä 1980-luvulla jaettiin joka paikassa (vaikka onhan niissä nykyään aika hupsut retrovibat...), mutta heti pimeän laskeutuessa syksyllä maamme ylle alan innoissani kaivelemaan heijastimia esiin kiinnittäen niitä laukkuihin, takkeihini ja somisteiksi hattuihin. Kesällä tarttui mukaani Faces festareilta soma pöllörintarossi, jonka ihmettelevien nappisilmien taustalla on palanen heijastinkangasta. Tämä pienikin pala heijastaa tajuttoman vahvasti! Turvapöllö onkin ollut viisas avustajani heti ensikättelystä asti jääden vakituisesti asustamaan oikean rintataskuni läppälle.

Pari viikkoa sitten olin pyyhältämässä kiireellä Stockmannilta pois, kun jouduin yllättäen peruuttamaan hieman takaisin päin.
Olin nähnyt oikein! Silmää iskevä kettu ja vieläpä heijastin (minulla siis on joku fiksaatio sekä kettuihin, että pöllöihin)! Päätin lahjoittaa tämän itselleni syntymäpäivälahjaksi ja näin repolainen pääsi koristamaan nahkarotsini vasenta taskua. Parhautta! Veikeiden kettujen lisäksi myös hirviä, enkeleitä, hauvoja ja lumihiutaleita meille tarjoaa Aarikka.

Villakangastakkiani somistaa itse tekemäni rossi, jota nimitän turvaruusuksi.
Samansorttisia olen tehnyt muutamia, mutta joko ovat tipahtaneet tai sitten ne on nyysitty takeistani. Myös parille ystävälleni olen kaltaisia lahjoittanut. Huovan olen huovuttanut itse ja heijastin on tarrapohjaisesta levystä leikeltyä. On muuten todella heijastavaa, sen sanon! Helpointen pääsee vaikka kipaisemalla Tiimarista valmista paksua huopalevyä, josta leikkaa toivotun mallisia paloja, kiinnittää heijastinlevystä leikatut osat, ompelee rintaneulan kiinni ja uusi varmasti uniikki turvatoveri on syntynyt maailmaan! Somisteeksi voi toki makunsa mukaan lisätä helmiä, paljettejäkin, kirjailla erivärisillä langoilla kuvioita, leikitellä kangaskerroksilla... Melkeinpä mitä vain! Kaikista helpointa, mutta silti tyylikästä on hankkia heijastinnauhaa, jota saa ainakin täältä Turusta Hansakorttelissa sijaitsevasta nappi -ja nauhaliikkeestä useissa eri väreissä ja solmia siitä rusetti, jonka kiinnittää näkyvälle paikalle. Itselläni odottaa oranssia nauhaa inspiraatiota. Neonkeltainen nauha pääsi jo cybervaatteisiin.

Tässä muutamia muita huovasta vääntämiäni heijastimia:

Lehdenmuotoinen koristaa tätä nykyään pipoani.
Myös Mielityltä lahjaksi saamani Riemukukka-heijastin koristaa erästä käsilaukkuani.

Onneksi tällä vuosituhannella on design-maailmakin alkanut ymmärtää turvallisuuden päälle ja useammastakin suunnasta on tullut markkinoille katu-uskottavia, hienoja korumaisia haijastimia, joita mielellään kantaa laukussa tai takin rinnassa.

"Suunnittelija Paola Suhonen teki jälleen kerran 1970-luvulla keksitystä suomalaisesta tuotteesta, heijastimesta, ajan hengen mukaisen aivan uudennäköisen jutun. Love or Die –heijastin on musta, pitsireunainen, suuri sydän, jonka sisältä kajastaa kaksi pääkalloa. Kuvastaako se liikennekulttuuriamme?

Love or Die osuu naulankantaan. Ilman heijastinta liikkuva jalankulkija leikkii sananmukaisesti hengellään. Suunnittelija Paola Suhosen uusi heijastin on Lordi-Suomeen sopivan karmiva ja rakastettava nuoren aikuisen heijastin. Tämä tuote ei ole lapsille, heille heijastimia on valmistettu jo yli 40 vuotta. Heijastin on hyvä juttu, niinhän laissakin sanotaan, mutta sen pitää olla sellainen, jonka haluaa!" (teksti+kuva lainattu täältä)



Kaikki kolme edeltävää teille tarjoaa Design museon kauppa.