Siis ei ole totta taaskaan! Viikko alkoi, viikko loppui. Mitä väliin mahtunut? Unta, työpaikan virkistyspäivät, peli-ilta ystäväni ja hänen poikansa kanssa, koomapäivä ja nyt kotityöpäivä. Pyykännyt ja käsitellyt kuvia parin viikon ajalta (melkein kaikki ovat kissoistani...) sekä siivonnut tietokonetta turhasta. Alkaa raukkaparka olla täynnä, kuten myös ulkoinen kovalevyni. Jehna!
Haluan kyllä opetella parempaa ajan käyttämistä, ettei käy koko ajan näin, että päivät alkavat ja yhtäkkiä viikko on vilauksessa ohi.
Mutta jotain on tarttunut kameraan viimeisten viikkojen ajaltakin:
Minä ja Siskoni Turun Alpeilla työporukan virkistyspäiviltä.
Parhaan ystäväni 30-vuotis syntymäpäiviltä.
Väripäivä. On päiviä jolloin iskee päälle vain helpot releet, on päiviä jolloin miettii tarkkaan mitä väriä haluaa yllensä ja näkee vaivaa meikkiin yms. Tämä oli niitä päiviä
(mutta kuvassa naama oli ihan ties miten niin Samppa-kissa sai toimia kasvoina).
I love Tallinn! Reissumme Tallinnaan oli kyllä sangen ihana!
Tänään menen maalle Äitini koiranpentua kiusaamaan. Mukaan otan muutamat vaatteet tuunattavaksi ja ajattelin asua hetken ompelukoneen äärellä. Hameita pitää lyhentää, farkkuja paikkailla ja sen semmoista. Kunpa omistaisi itse ompelukoneen niin ei aina tarvitsisi sellaisen perässä lähteä muualle.
Loppuisipa tuo lumentulo. Haluaisin jo vaihtaa raskaat jalkineet kevyisiin tossusiin ja korkokenkien kopinaan. Asun niin hasardin mäen juurella ja reitti keskustaan on miinoitettu mustalla jäällä, joten tasapohjaiset peruskengät ovat olleet varma kulkuväline reissuillani. Olen lopulta sitä mieltä, että käytännöllisyys ennen kauneutta, etenkin jos on vaarana oma terveys.
Ehkä.
Joskus.
Myönnetään, on sitä tullut kipiteltyä koroilla paikoissa, jossa olisi ollut muut kengät fiksumpia. Olen nainen, tyhmäkin välillä.
Myönnetään!
