Talven paras asuste?

Myönnän, olen heijastinhullu. En tarkoita tässä nyt mitään mainosheijastimia mitä 1980-luvulla jaettiin joka paikassa (vaikka onhan niissä nykyään aika hupsut retrovibat...), mutta heti pimeän laskeutuessa syksyllä maamme ylle alan innoissani kaivelemaan heijastimia esiin kiinnittäen niitä laukkuihin, takkeihini ja somisteiksi hattuihin. Kesällä tarttui mukaani Faces festareilta soma pöllörintarossi, jonka ihmettelevien nappisilmien taustalla on palanen heijastinkangasta. Tämä pienikin pala heijastaa tajuttoman vahvasti! Turvapöllö onkin ollut viisas avustajani heti ensikättelystä asti jääden vakituisesti asustamaan oikean rintataskuni läppälle.

Pari viikkoa sitten olin pyyhältämässä kiireellä Stockmannilta pois, kun jouduin yllättäen peruuttamaan hieman takaisin päin.
Olin nähnyt oikein! Silmää iskevä kettu ja vieläpä heijastin (minulla siis on joku fiksaatio sekä kettuihin, että pöllöihin)! Päätin lahjoittaa tämän itselleni syntymäpäivälahjaksi ja näin repolainen pääsi koristamaan nahkarotsini vasenta taskua. Parhautta! Veikeiden kettujen lisäksi myös hirviä, enkeleitä, hauvoja ja lumihiutaleita meille tarjoaa Aarikka.

Villakangastakkiani somistaa itse tekemäni rossi, jota nimitän turvaruusuksi.
Samansorttisia olen tehnyt muutamia, mutta joko ovat tipahtaneet tai sitten ne on nyysitty takeistani. Myös parille ystävälleni olen kaltaisia lahjoittanut. Huovan olen huovuttanut itse ja heijastin on tarrapohjaisesta levystä leikeltyä. On muuten todella heijastavaa, sen sanon! Helpointen pääsee vaikka kipaisemalla Tiimarista valmista paksua huopalevyä, josta leikkaa toivotun mallisia paloja, kiinnittää heijastinlevystä leikatut osat, ompelee rintaneulan kiinni ja uusi varmasti uniikki turvatoveri on syntynyt maailmaan! Somisteeksi voi toki makunsa mukaan lisätä helmiä, paljettejäkin, kirjailla erivärisillä langoilla kuvioita, leikitellä kangaskerroksilla... Melkeinpä mitä vain! Kaikista helpointa, mutta silti tyylikästä on hankkia heijastinnauhaa, jota saa ainakin täältä Turusta Hansakorttelissa sijaitsevasta nappi -ja nauhaliikkeestä useissa eri väreissä ja solmia siitä rusetti, jonka kiinnittää näkyvälle paikalle. Itselläni odottaa oranssia nauhaa inspiraatiota. Neonkeltainen nauha pääsi jo cybervaatteisiin.

Tässä muutamia muita huovasta vääntämiäni heijastimia:

Lehdenmuotoinen koristaa tätä nykyään pipoani.
Myös Mielityltä lahjaksi saamani Riemukukka-heijastin koristaa erästä käsilaukkuani.

Onneksi tällä vuosituhannella on design-maailmakin alkanut ymmärtää turvallisuuden päälle ja useammastakin suunnasta on tullut markkinoille katu-uskottavia, hienoja korumaisia haijastimia, joita mielellään kantaa laukussa tai takin rinnassa.

"Suunnittelija Paola Suhonen teki jälleen kerran 1970-luvulla keksitystä suomalaisesta tuotteesta, heijastimesta, ajan hengen mukaisen aivan uudennäköisen jutun. Love or Die –heijastin on musta, pitsireunainen, suuri sydän, jonka sisältä kajastaa kaksi pääkalloa. Kuvastaako se liikennekulttuuriamme?

Love or Die osuu naulankantaan. Ilman heijastinta liikkuva jalankulkija leikkii sananmukaisesti hengellään. Suunnittelija Paola Suhosen uusi heijastin on Lordi-Suomeen sopivan karmiva ja rakastettava nuoren aikuisen heijastin. Tämä tuote ei ole lapsille, heille heijastimia on valmistettu jo yli 40 vuotta. Heijastin on hyvä juttu, niinhän laissakin sanotaan, mutta sen pitää olla sellainen, jonka haluaa!" (teksti+kuva lainattu täältä)



Kaikki kolme edeltävää teille tarjoaa Design museon kauppa.