Lola Ramonan Pippi. Kuolen kuolakohtaukseen. Tai siis tarkemmin hukun?
Penelopen Xonesa. 30-40-lukulaiset vibat tulee itselleni.
Ja monia muita...
Haluaisin keltaiset korkokengät! Hankin juuri kevyen ihanan keltaisen mekon (gina tricotista, halpa peruskolttu), joka on varmasti tulevaisuudessa onnellisuusmekkoni. Tiedätte kyllä -se vaate, joka päällä päivä ei voi epäonnistua! Perjantaina pistin sen ylleni metallikeikalle, mutta ei tullut otettua kuvaa, mikä sääli, sillä sain päähäni täydelliset victory rollit ja hymyilin mekko ylläni, kuin Naantalin aurinko! Keikan jälkeen bändin tyypit sanoivat, että erotuin yleisöstä sangen terävästi. Muut kun paikalla olivat mustanpuhuvia, niin punapää keltaisissa varmaan näkyi kuin leppäkerttu lumihangelta. Viime vuonna keltainen astui elämääni ensimmäistä kertaa värinä ja nähtävästi tullut jäädäkseen. Väri täyttää minut riemulla ja odotuksella.
Leppäkertut ovat ihania. Yksi kaverini kutsuu minua joko pihlajanmarjaksi tai leppäkertuksi.
Kuvat google kuvahaku.
3 kommenttia:
No on kyllä aivan ihanat nuo Pippi-kengät!
^ Komppaan!
Lisäksi mullakin on kummallinen fiksaatio keltaiseen. Ainakin välillä. Ainakin kesällä. Se näyttää törkeän hyvältä aksentilta harmaan ja mustan kanssa, sekä päivettynyttä ihoa vasten tietty.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi jäädään mieleen... Ihana fiilis ajatella sua keltaisissa mustan kansan keskellä!!! <3 Taidan ymmärtää, miksi meihin kiinnitetään huomiota... ;)
Lähetä kommentti