Harmaa päivä. Kaappikin tuntuu harmaalta. Vaatteita tuntuu riittävän, mutta silti ei mitään, mitä tahtoisi pukea päälleni. Koko ajan tahtoisi vain jotain uutta, vaikka kaapissani on vaikka mitä, minkä voisin kokea tänään uudestaan uudeksi. Himoitsen yhä kasvavissa määrissä oranssia ja keltaista; keltaisia mekkoja minulla on jo pari, mutta tahtoisin rikkoutuneen keltaisen laukkuni tilalle vastaava, keltaisen jalkineet ja ehkä ruosteenoranssin mekon. Nämä Tara Starletin mekot saivat minut huokailemaan.
Rockrock! Keltainen ruutumekko olisikin poikaa.
Kun huomenna palkka iskeytyy tililleni vien kahdet jalkineeni suutarille korjattavaksi, että olisi nyt syksyllä jotain mitä pitää jalassa. Lilat korkeakorkoiset nilkkurit olisivat kyllä todella kivat näissä keleissä. Nähnyt sellaisia monissa kenkäliikkeissä, mutta pysynyt kaukana, ettei ostovimma iske.
Syksy tulee aina yhtä yllättäen; aina tuntuu siltä, että kaapista ei löydy mitään, oli vuodenaika mikä tahansa! Tämäkin vaiva varmaan helpottuisi sillä, että katselisi kaappini sisältöä rauhassa illalla ennen nukkumaanmenoa, eikä aamusella juuri kiiressä, jolloin sitten tulee aina vedettyä ylle samat vanhat luottovaatteet.
Tänään ensimmäistä kertaa kesän jälkeen sade tuntui todella hyiseltä. Ostoslistalla ovat myös lilat tahi vihreät nahkahansikkaat. Suomen talvet ovat niin pimeitä, että pakko viljellä väriläiskiä. Kuinka varastosta saattaakin löytyä niin monet parittomat sormikkaat?
Today I noticed that it was first time after a summer when the rain really was freezing cold.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti