n/p Nancy Sinatra - These Boots are made for Walking.

Kauhea tuuli ja tuiverrus! Ei huvita lähteä ulos, eikä tehdä muuta kuin juoda vihreää teetä ja nysvätä kotivaatteissa. Piti tehdä vaikka mitä, mutta nukuin onneni ohi. Menee ylitöiksi siis.

Kaivelin eilen esiin talvipopojani huomaten, että jokainen niistä kaipaa kunnon huoltoa. Ei niinkään nahka, vaan pohjat. Korkokenkä ihmisenä (lyhyt kun olen) olen kuluttanut korkolaput huolellisesti karrelle. Tulee aikamoinen lasku, kun vien kaikki kerralla suutarille, mutta minkäs teet... Opiskelijana uusiin popoihin ei nyt olisikaan varaa ja rakastamani kengät haluavat päästä taas käyttöön.
Suosikkina kovilla pakkasilla ovat todella halvalla jostain pienestä ns. mummokenkäkaupasta löytyneet Pikku Myymäiset nauhanilkkurit, joissa villavuori, kopiseva kanta ja siroutta nilkalle. Vuoren ollessa lampaanvillaa ja pinnan aitoa nahkaa ei parinkympin sijoitus päätä huimannut! Ikävää vain, että popottimia ei enää lisää löytynyt, kun myöhemmin päätin mennä hamstraamaan niitä itselleni talteen. Toiset suosikkini ovat Citymarketista löytyneet nahkaiset nyörisaappaat, jotka ulottuvat polviin. Wanhahtavat tikkaukset takaavat tyylin ja sopiva korko hyvän ryhdin lisäpituudella. Näidenkään hinta ei päätä huimannut. Laatu oivaa ja tyylikin hyvä.

Omistan myös Vagabondin prätkäbootsit, jotka löytyvät myös Nelliinalta ja Honey Junkielta. Nämä ovat myös loistavat talvipakkasilla, vaikka olenkin niitä käyttänyt myös muina vuodenaikoina. Ärhäkät ja tukevat jalkineet, vaikka korkoja pyrin suosimaan. Kaksoissiskoni tartutti Vagabond-innostuksensa minuun reilu parivuotta sitten. Usein hänen tekemänsä kenkälöydöt ovat lopulta päätyneet myös omaan kokoelmaani. Identtisyytemme näkyy joskus valinnoissa, mutta ei tyyleissämme onneksi... Kesän ja syksyn olenkin kulkenut lähes koko ajan Vagabondin mustissa Volt-jalkineissa, jotka ovat unelmat jalassa, etenkin kun lisäsin sisälle pohjalliset. En nimittäin löytänyt koolla 36 mokomia mistään, joten piti ostaa koota isommat, kun alennuksessa kerta olivat (toivelistalla sitäkin pidempää). Punaiset samanlaiset olisi kyllä myös kuumat. Korkolaput pitäisi näissäkin pistää vaihdaten pian!

Parhaat kengät, jotka omistan ovat kyllä Huuto.netistä aikoinani huutamat supikkaat aka tanhukengät. Innostuksen jalkineisiin sain, kun Äitini kertoi käyttäneensä mokomia 70-luvulla Pariisissa asuessaan, eivätkä koskaan väsyttäneet jaloissa. Niitä pidän ympäri vuoden, sukalla ja paljaalla jalallakin tuntuu hyvältä kesäkuumalla. Niillä olen tassutellut euroopassa, rämpinyt läpi festarikesän ollessa tuottamassa erästä tapahtumaa, tanssinut itseni tainnoksiin (en tosin tanhua) yms yms eikä uupumista jaloissa tunnu! Pinta plankattu useasti ja nahka nöyrtynyt ihastuttavan pehmoisaksi. Uudet pitäisi hankkia rinnalle, etteivät nuo aivan kulu puhki. Myös varmaan vaalealla nahalla, vaihtelun vuoksi. Näistä uupuu korko tosin, mutta väliäkö sillä.

Nyt rahatilanne sen verran heikko, ettei uusia kenkiä aivan heti hankita, vaikka kenkäkaupoissa käyn hermojani leputtamassa aina tasaisen väliajoin. Useita rakkauksia olen löytänyt ja toivelista täyttyy. Haaveissa on vintagejalkineita 40-50-luvuilta, Mustat Convers all starssit nahkaisena, saddle shoessit (nämä olleet ostoslistalla jo vuosia; tilasin jopa netistä, mutta eivät ikinä saapuneet ameriikoista. Kirosanakuoroa.) ja Vagabondin Muscatit (ja monia muita...). Muutamat parit kenkiä pitäisi jopa laittaa myyntiin. Ärsyttää, kun olen joskus edellisten muuttojen aikana mennyt heittämään pelastusarmeijan lootaan ihanat parilla markalla kirpparilta löytämäni korkomaiharit, joissa oli vielä mielenkiintoiset soljet edessä. Hyväkuntoisetkin oli, mutta ajattelin niiden vievän tilaa, kun en käyttänyt muutamaan vuoteen. Tyhmätyhmätyhmä!

Vanhempani ovat nyt muuttamassa lapsuudenkodistani uuteen omakotitaloon, joten tiedossa on kellarin penkomista, vaatekaappien tyhjennystä ja muuta mielenkiintoista. Äidilläni on kaikenlaista hauskaa 80-luvulta, sillä esiintyi silloin paljon laulajana (haitanneeko tuo mitään, että on myös paljon pidempi meitä lapsiaan). Siskoni on onnistunut lähes kaiken jo nyysimään kertomatta edes minulle tavaroiden uudesta sijainnista, mutta katsotaan jos sitä tekisi löytöjä! Isäpuolella on myös järjetön määrä flanellipaitoja menossa kirpparille; myös omia käyttämättömiä sellaisia on kasassa.




Gossip Girlin Jenny Humphreyn mekosta inspiroituneena olen silmät tuikkien suunnitellut omannäköisen tuunaamista wanhoista paidoista. Mmmmm... Materiaalitkin varmasti parempia kuin perusrättikauppojen ruutumekot.
Livejournaliin tottuneena tämä Blogger on kyllä kovin hankala. Ulkoasu vaivaa jatkuvasti; teksti asettuu erittäin ahtaasti IMHO. Tässä tarvitsen vielä säätöä ja hampaiden kiristystä. Haamupäivityksiä voi siis olla tiedossa.