Blogistanissa olen taustalla hillunut jo ilmiön rantautuessa Suomeen eli jo joitakin vuosia sitten.
Tämän porttaalin tarkoitus on kuitenkin palvella aivan eri kiinnostuksen kohteitani. Tätä armas livejournalini, joka on enemmänkin paikka, jossa kerron mitä minulle kuuluu, ei näin pystynyt palvelemaan. Homma alkoi sortua sekametelisopaksi, jossa en osannut enää itsekään rämpiä eteenpäin. Vaikka Oola-laa! toimii myös käsitöitteni esittelypaikkana (sellaista koulutusta on tuossa taustalla, katsokaas) ajattelin hiljalleen siirtää jotain aiheeseen liittyviä osioita tänne, enemmänkin ohjeiden muodossa ja how-to-do ideoina.
Lautanauhaa väsäämässä.
Kirppari, kenkä ja vaatefriikkinä tuntuikin, että postaukset koskien pelkkiä vaatteita ja löytöhurraukset väsyttivät osaa lukijoistani, jotka pitävät enemmän arkipäiväisten pienten ilojeni jakamisesta. Saapas nähdä mitä tästä laajennuksesta tulee!
Kulttuurintuottajan opintojeni myötä olen jatkuvasti tekemisissä kulttuurin eri osa-alueiden kanssa nähden ympärilläni paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja hienoja tyylejä. Persoonallisuus kiehtoo minua ja etsinkin jatkuvasti ympäriltäni esteettisyyttä. Sinä päivänä kun lakkaan näkemästä kauneutta voisin yhtä hyvin heittää lusikan nurkkaan. Henkilökohtaisia kiinnostuksen aiheita ovatkin historia, josta pukeutumisideoita on hienoa ammentaa. Harrastuksieni (Live-roolipelit, näytteleminen ja historian elävöittäminen) laittaakin minut usein hauskoihin, mieltä kutkuttaviin tilanteisiin, jossa saan pukeutumisenkin kautta rikkoja rajojani; rompetta omistan aina muinais-suomen mekoista scifireleisiin.
Ylemmän kuvan asu koottu kirpparilöydöistä ja alimman kuvasi Marko Saari, asun suunnittelu Anna Nummi ja toteutus Hanna Kemppi.
Kaappini pursuaakin enemmän larppitarkoituksiin hankittuja proppeja, joita pitäisi ryhtyä tuomaan mukaan aivan arkiseenkin pukeutumiseen (sillä ovat osa trendikkäitä, nähtävästi). Blogissani olen ajatellut myös esitellä tapaamieni siistien tyyppien tyylejä, sillä olemus ja tapa kantaa itsensä on aina ensimmäinen, joka minulla ihmisestä jää mieleen. Silti tämän ei ole tarkoitus olla tyyliblogi, vaan kaikkea aina desing/muotoiluintoilustani käsitöiden, tuunauksen kautta vintage -ja kirppislöytöihin ja mielenkiintoisiin ilmiöihin.
Koen, että ihminen on kangas ja samalla taiteilija; pukeutuminen on tapa tuoda omaa itseään esille. Itse en todellakaan sanoisi olevani muodikas, saatika edes trendikäs. Pukeutumistani voisin kuvailla parhaiten ehkä sanalla värikäs. Joskus sitä on myös tituuleerattu persoonalliseksi ja omalaatuiseksi, mutta tiedä häntä. Tunnen itseni kotoisaksi 40-50-luvusta inspiroituneissa vaateparsissa, mutta asusteet voivat silti olla kovinkin hupsuja. Tärkeintä on tuntea oloni hyväksi aina kun astun ovesta ulos.
Tapani kirjoittaa on hyvin leikkisä ja humoristinen, joten tiukkapipoille varoitus. En ota itseäni vakavasti, vaan nauran muun maailman mukana.
2 kommenttia:
Tuo alemman kuvan huivi on ihana!!!! :D
Se on viitta. Tai se taitaa olla verhokangasta, joka on ommeltu laskoksille ja neppari olkapäällä pitää koko komeuden koossa...
Lähetä kommentti