Kirppismummoilua

Kävin tänään pyörähtämässä taas pienen tauon jälkeen kirpputorilla; läheisessä kirppicenterissä. Samaan aikaan on kutkuttavaa selata loosheja läpi, tehdä löytöjä ja kuitenkin samaan aikaan raivostuttaa, ärsyttää ja ketuttaa ylihinnoittelu, paskaiset rätit ja turhuus, mitä hyllyillä tulvii. Likaisia vaatteita, oikeasti?! Kuka sellaisia muka ostaa? Pari todella ihastuttavaa löytyöä jäi hyllyyn vain siksi, koska en todellakaan ollut valmis maksamaan tavarasta sellaista ylihintaa, mitä vintage-lätkä hinnan edellä mukamas tuotteeseen toi. Tästähän on useissa blogeissa vaahdottukin aikaisemmin, mutta vaahtoanpa nyt omakohtaisesti. Voi niitä aikoja joskus viime vuosituhannella, kun sai markoilla jotain jännää, hinnoittelu oli järkevää ja vaatteetkin siistimpiä. Ehkä aika kultaa muistot...

En oikeastaan ollut etsimässä nytkään mitään; ehkä kuuluisaa tulevaa kuningatartakkiani kenties. Pari hyvää yksilöä tapasinkin; toisesta uupui hintalappu ja toinen oli liian kallis. Yksi tekoturkis, pari pätevää nahkalaukkua ja yksi likainen patalappu jäivät hyllyyn reippaan ylihinnoittelun takia. Wanha on ehkä kestävää, mutta laukku, jonka sisälle on edellinen omistaja kemuttelun jälkeen oksentanut ja kuluttanut jokaisen vuorenkin rikki reippaasti, ei ole varmastikaan yli kympin arvoinen komistus? Tiedän, että itse saisin esineestä paljon siistimmän käsittelyssäni, mutta sekin työ on jo maksetun hinnan ylittävä este.

Mukaan tarttui kuitenkin vanhoja valokuvakehyksiä, joita olen haalinut jo jonkin aikaa muualtakin talteen.

Kolme alinta on uusia, päällä on edellisiä löytöjä.

Wanha, aitoa nahkaa oleva laukku.

Tilava ja kivan värinen.

Ilahduttavin löytö oli kyllä viime metreillä tuurilla kasasta revityt farkkuhaalarit!

Oikeaa kokoa, aivan pränikät! H&M Devidedin, en tiedä miltä vuodelta. Olen etsinyt sopivia farkkuhaalareita, kesällä mukavat päällä ja toimivat hommissa, jolloin taskut täyttyvät tavarasta, mutta kädet pitää pysyä vapaina. Lahkeet vaativat tietenkin hieman kääntämistä ja olkaremmit ovat aivan tiukimmillaan, mutta parilla eurolla fanfaarin arvoinen löytö, itselleni ainakin.

Kuljin tänään muutenkin aika epäesteettisissä romppeissa. Ylisuuressa mustassa villakangastakissani, miesten lökäcollegehousuissa, jättipipo päässä hiuksia peittämässä, näytin lähemmäs deekumummolta, kuin nuorelta somaiselta opiskelijaneidolta. Jalassa onneksi oli lilat all starssit tuomassa edes jotain särmää. Viedessäni roskia huomioni kiinnittyi ylitse pursuavaan metalliroskikseen. Samaan aikaan paikalla osunut Mummeli tekikin tuhlaavaisuutta päivitellen kanssani hienoja löytöjä:

Harmi, että pienempi kakkuvuoka sujahti Mummelin rollaattorin edessä keikkuvaan koristeelliseen pajukoriin.

Itse en omistanut noin suurta vuokaa saatika tuollaista, jolla muotoilla vaikka jälkiruokajäähdyke. Odotankin, että pääsen leipomaan, uudessa keittiössäni tietenkin!